Bodypump -ohjaajakoulutus part 2

Toivepostaus jatkuu...

 

Sunnuntaina meillä oli heti aamusta pari alkulämmittely-leikkiä/kilpailua, jotta saatiin veri kiertämään ja paikat lämpimiksi. Kunnon aamuherätys uuteen päivään. Leikkimielisen kilpailun ja nauramisen jälkeen aloitimme teoriaosuudella, kerrattiin edellisenä iltana luettua ja mitä opimme lauantaina. Kenneth myös painotti meille lisää tekniikkaa ja näytti upeita what to do and what not to do –esimerkkejä.

 

Sunnuntain isoin haaste oman ohjauksen ja loppuarvostelun lisäksi oli Bodypump Challenge!! Tämä oli pariharjoitus, jossa saatiin aina supersarja joitakin liikkeitä (esim maastavedot, kyykyt ja penkkipunnerrus)  tehtäväksi ja tietysti piti laittaa maksimipainot, about 50-70% siitä painosta mitä normaalisti tunnilla käytät. Toinen pareista suoritti ja toinen tsemppasi ja korjasi tekniikkaa ja sitten vaihdettiin. Kelloa vastaan mentiin. Tämä oli tosi kovaa settiä, mutta hienosti aukaisi silmiä sen suhteen millaisilla painoilla oikeasti kykenet tekemään tunnilla liikkeitä. Pumpin ohjaajan kun on tarkoitus olla esimerkillinen ja vahva, latoa painoa sinne äärirajoille ja haastaa asiakkaat tekemään samoin. Tätä challengea mentiin sellainen viisi-kuusi liikeparia läpi ja Kenneth tietysti pyöri meidän keskellä neuvoen ja tsempaten.



Kuva googlehausta

 

Lounaan jälkeen saimme vähän aikaa käydä läpi omaa ohjausta ja sitten tulikin jo aika suorittaa. Ja kyllä jännitti!! Mutta jotenkin suoriuduin siitäkin ja ihan hengissä ;) Hienointa oli se fiilis salissa kun muut oli aivan täysillä mukana ja buustasi eteenpäin, innoitti suorittamaan parhaansa mukaan. Kaikki me oltiin samassa jamassa, ei väliä oliko ohjauskokemusta vai ei ja kaikkia jännitti yhtälailla. Paljon sai tsemppiä, siitä iso kiitos kurssikavereille!

 

Loppuarviointi tulikin ihan liian pian. Tässä on kolme vaihtoehtoa: Pass, Pass to Shadow ja Fail. Hyväksytty suoritus oikeuttaa ohjaamaan vaikka heti samana päivänä bodypumppia lisensoidulla salilla. Fail tarkoittaa että et päässyt läpi ja joudut uusimaan koulutuksen. Tämä tulee todennäköisesti jos tekniikka ei ole kohdillaan, tai ohjaus on aivan hakoteillä. Les Millsillä ollaan aika tarkkoja siitä, mitä kaikkea pitää sanoa tunnin aikana ja miten suoritat liikkeet. Siis todella tarkkoja. Mutta myös hyvin tsemppaavia sekä iloisia. Varmasti kaikki saavat mitä parhaimmat eväät aloittaa ohjaus. Pass to Shadow tarkoittaa, että suorituksessa on hieman parannettavaa, ja saat aloittaa ohjauksen yhdessä jonkun jo lisenssin omaavan ohjaajan kanssa yhdessä. Ainakin neljä kertaa tulisi suorittaa parina jonkun toisen kanssa, jonka jälkeen voit ohjata yksin lisenssivideon kuvaamiseen saakka. Tämä ei ole ollenkaan huon vaihtoehto, ja itse ainakin halusin ohjata ensimmäisen kerran meidän salivastaavan kanssa. Ei ollut ihan niin hermona kun oli joku kokenut ohjaaja tukena.

Itse pääsin läpi ihan kunnialla, tekniikkani on kuulemma hyvä, selkäbiisissä tulisi muistaa pitää leuka alhaalla, muuten ei mitään moitittavaa. Ja äänenkäyttöä enemmän ja vahvemmin. Mutta se kuulemma tulee myös kokemuksen kautta, ja koulutuksessa meillä ei ollut mikkejä käytössä, joten se kuulemma paranee hyvinkin nopsaan.

Kuva googlehausta

 

Loppuun saimme jokainen tyhjän paperin, jota tuli pitää selässä ja muut kiersivät kirjoittamassa siihen jonkin positiivisen asian sinusta tai ohjaamisestasi. Se tuli olla lukematta aina kotiin asti, ennen nukkumaanmenoa. Tämä oli aika ihana tapa lopettaa kurssi, ja illalla oli ihan tippa linssissä kun luki lappua kotona. Ainut harmi, että viikonlopun aikana oli kovin vähän aikaa tutustua muihin kurssilaisiin, kun tauot olivat lyhyitä ja silloinkin opetteli omaa osuuttaan minkä kerkesi. Mutta Kenneth on onneksi perustanut meille Facebook-ryhmän, jotta voimme pitää yhteyttä ja vaihdella kuulumisia näin jälkikäteen J

 

Jos yhtään mietityttää pumpin ohjaaminen, en voi kuin suositella sitä. Se on samaan aikaan todella kivaa, jännittävää, jopa pelottavaa, vaativaa ja haastavaa, mutta aivan tasan tarkkaan tulet nauttimaan joka hetkestä. Mikäli ohjaaminen on yhtään sun juttusi. Mä itse olen ainakin löytänyt itselleni sen työn mistä tulee hyvä mieli ja minne menen aina suu hymyssä, vaikka päivä muuten olisi ollut raskas ja väsyttää. Mutta kun sinne salin eteen pääsee niin se energia on jotain ihan käsittämätöntä. Tai sitten tämä kaikki on vielä mulle niin uutta ja ihanaa :)

 

Koulutus imee kyllä mehut hyvin, mutta antaa myös niin paljon itsevarmuutta ja halua kokeilla ja kehittää omaa ohjaamista. Taukoja olisi saanut olla hieman enemmän jotta olisi paremmin voinut tutustua kurssikavereihin. Ja tietysti paikanpäällä olisi toivinut enempi aikaa harjoitella ohjausta, vaikka materiaalit sai kaksi viikkoa ennen koulutusta. Mutta ensimmäinen kerta opetella koreografiaa on kyllä aika vaikeaa, ainakin oli mulle. Jännityksen takia unohtelee osan mitä pitäisi sanoa tai näyttää tai ohjata...mutta tsemppi vaan päälle ja hymyä niin kaikesta selviää!

 

Toivottavasti tästä (näistä) postauksista on teille, ainakin jollekin, hyötyä ja innostaa menemään koulutukseen. Ja kyselkää jos jotakin jäi epäselväksi, vastaan mielelläni.