Bodypump -ohjaajakoulutus part 1

Toivepostauksena kerron teille käymästäni Les Mills Bodypump –ohjaajakoulutuksesta. Pakko hehkuttaa, että kyllä mä olen oman paikkani löytänyt, sillä pumpin ohjaaminen on ehkä parasta mitä tiedän. Ainakin tällä hetkellä!

Mulle kaikki alkoi siitä kun sain Lumo Womensin kuntosalilta töitä ryhmäliikunnanohjaajana. Ne lähettivät mut pumppikoulutukseen Helsinkiin, joka pidettiin 7.-8.12.2013. Ohjelma oli tuolloin 88 ja se onkin iskeytynyt muistiin jo aika hyvin :D

Kaksi viikkoa ennen koulutusta sain sähköpostilla koulutusmateriaalin, joka sisälsi kyseisen ohjelman musiikin, koreografian, videon sekä ohjeistus-oppaan. Niitä sitten pänttäsin kotona muistiin ja kävin muutamalla pumppitunnilla katselemassa miten muut ohjaajat tuntinsa vetävät. Paniikki oli kova, sillä tahto päästä kurssista läpi oli aikamoinen. Olin etsinyt netistä infoa koulutuksesta ja lukenut muiden blogeista millaista siellä olisi ja kaikki tämä nosti ainakin itsellä kurssin vaatimustasoa minua, uutta ohjaajaa kohtaan huimasti. Olin jo melkein vakuuttunut että koulutusviikonloppu olisi pahimmanluokan armeijan tasoa.

Tungin perjantaina itseni kaverille yöksi, sillä koulutus alkoi klo 9 aamulla, ja matkustaminen Raumalta Helsinkiin samana aamuna ei houkuttanut, saati että olisi pitänyt löytää tunnissa paikan päälle ja olla skarppina koko päivä. Ei tulisi mitään! Aamulla oli todella jännittynyt fiilis ja hiukan pelonsekaisin tuntein suunnistin Herttoniemen Ladylinelle. Hyvin löysin perille vaikka navi ohjeisti ihanalla kiertoreitillä metrolta salille, ja kun kysyin ohjetta muutamalta ohikulkijalta alkoi kylmä hiki nousta kun vastaus oli etteivät he tienneet koko salin olemassaolosta. Vähän aikaa nieleskelin paniikkia kunnes keräsin itseni ja päättäväisenä rymistelin pitkin Herttoniemeä matkalaukkua perässä raahaten. Olin mä varmaan aika näky kun juoksin matkiksen kanssa lumisateessa, kännykkä kädessä naama punaisena :D Loppu hyvin kaikki hyvin, mä löysin perille (enkä edes ollut viimeinen) ja ihan ajoissa.

 

Pirteenä heti aamusta

 

Meitä oli porukassa sellanen kakskymmentä naista, ja kouluttajaksi saatiin iki-ihana Kenneth Mose, tanskasta. Tällä kertaa koulutus oli siis englanniksi. Itselleni se ei tuottanut mitään ongelmia, mutta muutama nieleksi pari kertaa ja hermoili ettei osaa mitään englanniksi vetää. Onneksi siellä pyöri myös yksi suomalainen kouluttaja, joka auttoi sitten arvioinneissa ensimmäisen päivän aikana. Meitä oli aika sekalainen porukka, osalla oli jo ohjaajakokemusta muutamalta vuodelta, osa oli Les Millsin ohjaaja jossakin muussa lajissa ja löytyi meitä tuoreita "ei koskaan ennen" –ohjaajanalkuja myös muutama. Tässä vaiheessa itse huokaisin helpotuksesta etten ollut ainut kuka ei koskaan ollut ohjannut yhtäkään tuntia.

 

Koulutus alkoi pienellä esittelykierroksella, ja sen jälkeen tietysti Kenneth veti meille bodypump-tunnin. Meille painotettiin että ottakaa tarpeeksi painoja ja myös niitä ISOJA kiekkoja. Meitä tultaisiin arvioimaan myös sen suhteen miten paljon tangoissa on tavaraa päissä. Iiiks...eipä auttanut kuin hamstrata vitosen kiekkoja ja kyllä ne hyllyt tyhjiksi tulikin! Tunti oli ihan kivaa mennä läpi englanniksi ohjattuna, hiukan erilaista mihin oli tottunut mutta hyvinkin selkeästi ymmärsi mitä pitää tehdä. Vaikka tietysti kaikki se materiaali mitä meille oli jo tullut, oli myöskin englanniksi.

 

Lisää painoja...

 

Tämän jälkeen saatiin lisää materiaalia ja käytiin läpi pumpin teoriaa ja tekniikkaa. Teoriaosuudella puhuttiin musiikin tärkeydestä, miten se fiilis tulee sieltä ja miten ohjaajana ylläpidetään sitä fiilistä. Puhuimme oikeanlaisesta ohjauksesta ja miten tärkeää on MITÄ tulee sanottua ja miten erilaisesti voimme asiat ymmärtää. Kenneth kertoi hyviä esimerkkejä, ja tietysti me osallistuimme koko koulutuksen ajan omilla kokemuksilla ja mielipiteillä. Välissä tehtiin ihan irrallisia ryhmä ja pari-harjoitteita jotta saatiin päät taas käyntiin ja kroppaa hereille. Tekniikkaosuudessa Kenneth aina sanoi mitä liikettä tehdään ja se kierteli katsomassa ja korjaamassa mitä milloinkin. Mulle se ei tullut kertaakaan. Aloin jo epäillä että mitä hittoa, eikö se vaan näe mua, mutta ehkä pitää vaan ajatella että tekniikka oli siis loistavaa ;)

Meillä oli todella lyhyet tauot, koska nykyään tuo koulutus on vain kaksipäiväinen (ennen siis ollut kolme). Taukojen aikana mussutin eväitä ja harjottelin mulle määrättyä kipaletta, niinkuin kaikki muutkin. Nämä omat ohajukset siis määrättiin heti alkuun ja ihan mentiin nimijärjestyksessä ilmoittautumislomakkeen mukaan. Mulle osui ekalle päivälle rinta- ja tokalle selkäbiisi. Just ne mitä en olisi halunnut. Näissä koulutuksissa alkulämppää, vatsaa eikä venyttelyä määrätä kelleen.

Sitten loppupäivästä me ohjattiin muille se oma biisi ja saatiin palautteet niistä. Tärkeää oli myös se, miten hyvin otit huomioon saamasi palautteet ja olitko seuraavalle päivälle korjannut asiat. Vähään aikaan en ole hermoillut mitään niin paljoa (ellei lisenssivideon kuvausta lasketa) kuin sitä ensimmäistä ohjausta muille. Ja vielä englanniksi! Pakkohan ei ollut vetää omaa osuutta englanniksi, mutta paremmin se pystyttiin arvostelemaan jos niin teit. Ja mähän tein J Kuulemma meni hyvin, vaikka pieni kämmi siihen sattui, Kenneth tokaisi vaan että selkeästi osaat koreografian koska itse tiedät että virhe tuli. Eikä virheellä niin väliä ellei niitä tule koko aikaa, kunhan pystyt sujuvasti jatkamaan ohjausta. Ja äänenkäyttöön tuli kiinnittää huomiota, kun musiikki nousee niin ääni nousee. Tekniikka meni hyvin.

 

Kuva googlehausta

 

Koulutus loppui lauantaina kuudelta ja loppuillaksi saatiin hotellille kotitehtäviä. Piti lukea pari kappaletta teoriakirjasesta mikä saatiin, ja täyttää sieltä muutama tehtävä liittyen tunnin suunnitteluun ja koreografian opetteluun. Ja tietysti piti harjoitella seuraavan päivän ohjausta. Hotellihuoneessa tuli sitten vedettyä pumppia seinille ja erityisesti yritin harjoitella sitä ohjausta, mitä sanon, missä kohtaa ja miten sanon. Meidän piti myös kirjoittaa ns. käsikirjoitus sen oman kappaleen ohjausta varten. Tosin itse ohjaustilanteessa ei todellakaan tule sanottua mitään mitä olet ylös kirjoittanut, mutta auttaa se siihen että ne asiat jäävät muistiin ja tunnet olevasi valmistautunut. Puolenyön aikaan kaivauduin peiton alle, sillä sunnuntaina koulutus jatkui heti kahdeksalta aamulla.