Kehonkoostumusmittaus

Aikaisemmin blogissa kerroin Raumalla järjestetystä Kunnonmessuista. Siellä pääsi ilmaiseksi In Body -kehonkoostumusmittaukseen ja minähän käytin tätä törkeästi hyväkseni, ja kävin jopa kahdessa erilaisessa. Ihan vaan vertailun vuoksi.

En ollut mitenkään yllättynyt tuloksista, mutta en myöskään tyytyväinen. No, itsepähän olen itseni syönyt ja löhönnyt tähän pisteeseen (taas kerran) niin nytpä onkin hyvä kohdata nämä jutut kun on mustaa valkoisella. Välihuomautuksena haluan urputtaa siitä, miten epäreilua on että kun sä näet monen kuukauden edestä vaivaa ja hypit salilla ja aamulenkilä ja syöt kurinalaisesti, niin vain kuukauden-kahden sairastamisilla ja löysäilyllä on näinkin  VALTAVA vaikutus kroppaan ja mieleen. Siis ihan törkeetä takapakkia ollaan menty joulukuun puolestavälistä viime viikon maanantaihin asti.

Kuva Instagramista

No anyhuu, ne mittaustulokset. Voisin aloittaa ihan omista mitoista, pituus on 161cm ja paino tällä hetkellä In Bodyn mukaan 69.8kg ja toisen mittarin (Tanita-merkkinen) mukaan 69.4kg. Kotona vaaka näytti tänä aamuna 68.2kg. En tiedä enää mihin uskoa. Siis sisäinen minä haluaa uskoa omaan kotivaakaan, mutta en yhtään ihmettele vaikkei se niistä tarkin olekaan. Mutta sen mukaan mennään arkielämässä.

Ylläolevien mittojen perusteella In Bodyn mielestä rasvaprosentti on 35.7 eli mussa on 24.6kg rasvaa (HYYYYIIII!!!). Se on siis karkeasti arvioituna 49 voipakettia. Tässä vaiheessa olisi hyvä mennä lastaamaan kaupan kärryyn tuo määrä niitä paketteja ja ottaa valokuvaa...saisi aika karkean todellisuuden päin  naamaa.

Kuva googlehausta

Samainen laite ilmoitti mun ihannepainoksi 58.3kg. Aika hurja luku mun mielestä. Elikäs sellanen 11.5kg pudotettavana. Ja pelkkää rasvaa. Kiva. Painoindeksi mulla olisi 26.9 ja viitearvot mun mittaiselle olisi 18.5-25.0. Eli tähtäin tohon väliin ja menoks.

I can DO IT!

Kehon rakenne on laitteen mukaan normaali ja ylä- ja alavartalo on tasapainossa. Tässä kohtaa tulkitsen tämän vapaasti niin että läski on kiinnittynyt sopivasti ihan joka kohtaan mun kroppaan, ja olen siis kokonaisvaltaisesti rasvan peitossa. Ravitsemustila-arvion mukaan proteiini- ja mineraaliarvot ovat normaalit, mutta se rasva onkin sitten yli. No sehän on kyllä tässä jo todettu pariinkin otteeseen!! Painodiagnoosin yhteenvetona on että painoindeksi, rasvaprosentti sekä vyötärö-lantio suhde ovat  HUOMATTAVASTI YLI normaalin. Että elintavat huomio, parantukaa kiitos ja heti paikalla.

Hahahaaa :D Tää on vaan niin kuvaava. Kuva Instagramista

Jos jotakin hyvää haetaan, niin lihaksiakin löytyy 24.6kg edestä ja se on hyvä ja normaali luku. Lihastasapainokaavion mukaan kädet ovat keskenään tasapainossa, samoin kuin jalatkin. Ja kaikissa alueissa (kädet, jalat ja keskivartalo) lihakset ovat tasapainossa myös keskenään ja normaalin paremmalla puolella. Ja tästä taas voin päätellä että nyt pitäisi harrastaa rasvanpolttoa jotta ne ihanan upeat lihakset jotka jo omaan saataisiin näkyviin J

Tanita-mittarin mukaan  rasvaa löytyy 22.4kg, lihaksia 44.6kg ja painoindeksi 26.8. Näissä kahdessa painoindeksi on juurikin sama. Rasvamassa heitti kahdella kilolla (kiitos Tanita!) ja lihasmassa heitti hurjat 20kg!! Tähän ei jälkimmäisen mittauksen tekijäkään osanut sanoa mitään järkevää. Rasvamassa olis normaaleissa lukemissa (miten voi olla?!?!) samoin kuin lihasmassa. BMI eli tuo painoindeksi on hieman yli normin. Hmmm...eiköst tällöin pitäisi olla myös liikaa rasvaa kehossa??

Viskeraalinen rasva, eli sisäelinten ympärillä oleva rasva on 4, mikä on kuulemma hyvä ja normaali luku. Metabolinen ikäni on tällä hetkellä 37. Tähän kohtaan kerron, että viime vuoden elokuussa se oli 44, WOOOHOOOOO!!! Tosin mittaajamies masensi mua hiukan kertomalla että jos kehotyyppi on silloin ollut standardi eikä tämä atleettinen minkä hän mulle nyt laittoi niin sillä on vaikutusta asiaan. Möö. Tiettyhän se on niin. Mutta silti aion iloita tästä. Ja hei, joku oli sitä mieltä että mun kroppani on ATLEETTINEN!!!! Musta jo tuo ansaitsee yksinään isot aploodit!

Niin ja perusaineenvaihdunta on Inbodyn mukaan 1339kcal ja Tabitan mukaan 1438kcal. Perusaineenvaihduntahan tarkoittaa sitä kehon kulutusta, mikä tapahtuu kun et tee yhtään mitään, et YHTÄÄN MITÄÄN!! Nyt pitää siis vaan käydä syöttämässä Fitfarmin dieetin päivän ruuat kiloklubiin tai johonkin vastaavaan ja katsoa mitä siitä tulee.

Onko kukaan muu käynyt mittauksessa? Järkytyitkö? Innostuit?

Kyykkyhaaste!

Pikainen ilmoitus, jos jollakin on mennyt ohi, niin nyt pyörii facessa tällainen kiva kyykkyhaaste. Ideana on istua syväkyykyssä 30min per päivä 30 päivän ajan, ilman välipäiviä!

Syväkyykkyilyä töiden välissä

 

Tämä syväkyykkyasento on kuulemma ihmiselle luontainen lepoasento, mutta me nykyihmiset olemme vaan unohtaneet tai kätevästi sivuuttaneet kyseisen asian. Itselle tuntui aika vaikealta, jalat alkoi särkeä ekan minuutin aikana. Avokki meinasi että ihan tyhmä juttu ja makoili vaan sohvalla, mutta aikani kun marisin siinä olkkarissa syväkyykystä ja sen hankaluudesta niin johan sekin innostui ja siinä me sit molemmat kyykättiin illalla J Mutta kuinka epäreilua että mies on huomattavasti paljon enemmän notkeampi kuin minä itte. En tykkää. Siinä se kökötti varmaan 10 minuuttia putkeen eikä kuulemma tuntunut missään. Murrrrrr. No omaksi puolustukseksi pitää sanoa että pisin aika yhteen menoon syväkyykkyä oli 4,5 minuuttia, jeejee.  Niin ja siis tätähän ei tarvitse tehdä 30minuuttia putkeen vaan pitkin päivää vaikka sen minuutin kerrallaan.

Ja kyykyt jatkui ohjauksen jälkeen kotona

 

Jos kiinnostaa enemmän niin lukekaa lisää http://www.ryhmaliikunta.fi/uutiset/liity-mukaan-30-paivan-kyykkyhaasteeseen/ tai https://www.facebook.com/groups/30squat/

Itsellä on toinen päivä menossa ja kyykkyä jäljellä 7 minuuttia. Ja on muuten jo paljon helpompaa kuin eilen. Pisin aika kyykyssä on 9min 22sek. Go me, tavoitteena jaksaa koko 30min putkeen tämän lopussa...katsotaan miten naisen käy!

 

Uskallatko tarttua haasteeseen ;)

Kunnonmessut

Sunnuntai-iltaa vaan kaikille :)

 

Tänään oli aikainen herätys. Kaverin kanssa porhallettiin aamulla Raumalla järjestettyihin Kunnonmessuihin. Ovet aukesivat klo 9.00 ja 200 ensimmäistä tuli saamaan tuotekassin. Tästähän me innostuttiin ja päätettiin että me HALUTAAN toi kassi. Noh, ajateltiin että mennään vähän aikasemmin pelipaikalle että varmana saadaan ne tuotteet. Ihan sama mitä olisi, kunhan saatais. Aateltiin että puoli ysi riittäis...mutta sitten kaveri sai paniikkikohtauksen et ei riitä kuiteskaan ja sovittiin sitten 8.15.

 

Hyvissä ajoin oltiin paikalla ja oltiin vähän ihmeissämme että missä se jono on. Hienosti kävi niin, että oltiin ensimmäiset paikalla :D Eikä siinä mitään (vähän vaan noloa, siis jos joku vaan tietää kuinka pieni paikka Rauma on) mutta niitä tuotekasseja oli vielä jäljellä kymmeneltäkin!!! Hyvä me ja meidän paniikki. Oli kyllä viiden tunnin yöunien arvoista että varmana saatiin Tena Lady -näyteside ja Becelin juoksevaa paistorasvaa :D LOL!!! Että terkkuja vaan jumppakaverille.

 

Mutta anyway, oli se ihan kiva tilaisuus. Näytekojuja oli paljon, oli edustusta kaupungilta, paikallisilta kuntosaleilta, personal trainereita, Aloe Vera -edustajia, hierojaa, lymfahoitoja, magneettikoruja, Mary Kay -kauneudenhoitotuotteita, Liiku Ry:n järjestämää In Body-kehonkoostumusmittausta, puristusvoiman ja keskivartalon lihasten testausta, cambridge dieettiä, ja kauneudenhoitoalan edustajia ja ja....paljon kaikkea. Siis näin niinkun Rauman mittakaavassa.

 

Tunteja järjestettiin yhteensä 12, kolmeen eri aikaan ja aina kolme jumppaa samaan aikaan ja sai itse valita mihin tahtoo osallistua. Ensin mentiin Arto Tarvaisen cross training tunnille ja ekan kahden minuutin jälkeen hiki virtasi. Kovaa settiä kun hypittiin laatikon päälle, heilutettiin köysiä, hypittiin burpeita, heiluteltiin kahvakuulaa ja jumppapalloja, tietty spurtteja unohttamatta. Arton tunteja suosittelen kyllä kaikille, mukava mies ja aina on hyvät treenit!! Hän todella osaa tehdä tiukan cross training setin.

 

Toisena kokeiltiin Rumbitaa...tanssillinen tunti. Oli ihan kivaa kunnes alettiin vaan pyöritellä ranteitä ja hyppiä yhdellä jalalla. Sit nostettiin kytkintä ja jatkettiin kiertelyä kojuilla. Kolmantena mentiin testaamaan Burleskia. Ja en voi sanoa muuta kuin että APUA ja en mene enää toista kertaa. Ei oo mun juttu ei. Tai noh, ei voi sanoa että ees kokeilin, tuijotin suu auki kun ne muijat keimaili korsetit ja puuhkat päällä korkokengissä keskellä urheiluhallin nurmikkokenttää...eih. Ei pystynyt kyllä jäämään...ja olis pitänyt muutenkin jättää lyhkäseen kokeilut kun alkoi pesistreenit toisaalla, joten päätettiin pakata kamat ja lähteä.

 

Kaikenkaikkiaan ihan kiva päivä, vaikka mentiin sillä asenteella että treenataan täysillä kolme tuntia. Se nyt ei ihan tapahtunut, mutta tulipahan kokeiltua jotakin uutta. Ja kerättyä paljon infoa ja osallistuttua arvontoihin.

 

Viikkon on muuten ollut täynnä ohjelmaa, lepoa ei juurikaan ole saanut, että sinällään tämä sunnuntain löhöilta tuli ihan tarpeeseen, sai vähän ladattua akkua päikkäreiden avulla. Omien ohjausten lisäksi olin ekaa kertaa salilla vähään aikaan tekemässä fitfarmin treeniä. Se oli...outo. Tai ehkä se johtui siitä että nyt vaihtui sali. Piti mennä kolme kertaa mutta en kertakaikkiaan kerennyt ja ei napannut enää iltakasilta lähteä kun pesistreeneistä ja harkkapelistä pääsi kotiin. Ja eilen oli sukujuhlat niin tää viikko ei treenien suhteen mennyt ihan nappiin. Mutta onpahan varaa parantaa.

 

Eipä tässä muuta ihmeellistä, kunhan pääsi vähän höpöttämään kuulumisia ja yritää pitää tätä blogia aktiivisena. Ensi viikolla enempi asiaa In Body-mittauksesta ja lisäravinteista nyt ainakin. Katsotaan mitä muuta mä keksin.

 

Nyt vaan hyvät yöt ja aloitetaan uusi viikko hymyssä suin, eiks jeh? :)

Voihan Fitfarm

Fitfarmin kolmas päivä.

Olihan tää aika pitkälti tiedossa jo viime syksyn jälkeen millasta tulee olemaan...noin niinkuin ruokavalion suhteen. Mutta silti. On tää rankkaa.

Mun lempparikeksit <3

 

Meillä töissä kun on aika paljon kaikkea hyvällistä tarjolla, tekee pahaa kieltäytyä. Samaan hengenvetoon voin ihan hyvin tunnustaa olevani aika makuri. En sentään ihan niin iso herkkuperse kuin avokki, mutta aika liki. Kaikki missä on jäätelöä menee ihan leikiten alas, melkein kaikki suklaiset ihanuudet maistuu taivaallisen hyvältä. Sipsit jätän aika hyvin rauhaan, paitsi jos menen ottamaan edes sen yhden niin sitten käy kyllä käsi siellä kipossa aika ahkeraan...etenkin jos on dippiä tarjolla. Siis mähän syön sen dipin sipseillä, en toistepäin! Irtokarkit...no joo, ne on hyviä, mutta en oikeastaan ikinä osta niitä itse. Ennemmin sen jäätelön tai jonkun suklaapatukan. Suurin osa makeista leivonnaisista menee alas, samoin kuin suolaiset.

omnomnomnom....

 

En tiedä mikä se iso pointti tuossa listassa on...ehkä se, että kuinka paljon on kaikkea ihanaa herkkua, ja etenkin kun on kuukauden putkeen vetänyt ihan mitä sattuu, niin on aika vaikeaa nyt mennä tällä totaalikieltäytyjä-linjalla. ARGH!!! Tälläkin hetkellä mä vaan haluan palan suklaata.

 

Suklaapäällysteisiä banaaneja :)

Miksi hemmetissä kaikki niin hyvä on niin päättäväistä sen suhteen, että sen on pakko jäädä joko lantiolle, reisiin tai leuan alle muhimaan pitkäksi aikaa?! En tajua. Kun ne kerran on keksitty, niin eikö niitä vois syödä hyvällä omallatunnolla ja silti näyttää terveelliseltä ja olla hyvä olo sisäisesti. Tai täsmennettynä ainakin päänsisäisesti, ettei tekisi mieli parkua aina kun katsoo peiliin tai aloittaa ihana  huutokonsertin joka aamu kun kaapista ei vaan löydy mitään sopivaa päällepuettavaa.

 

Itsellä on ainakin juuri tuo kohtuus, mikä tuntuu niin kovin vaikealta oppia, vaikka vuosia tässä on tahkottu mikä on terveellistä ja mitä pitäisi tehdä. Kyllähän mä sen tiedän, että pitää vaan kuluttaa enemmän kuin mitä vetää napaansa. Kuulostaa niin kauhean yksinkertaiselta, mutta on todella vaikeaa. Tai sitten mun kroppani on vaan sellanen että se pitää rasvoistaan kynsin hampain kiinni eikä päästä irti enää ikinä.

Noh, kai se kohtuuskin sieltä tulee kun kerran pääsee siihen tavoitteeseen missä on hyvä olla, niin ei kai sitä sitten halua enää pilata ja palata entiseen. Eihän?

Tsemitsemii! Paavo Nurmen puolimaratonin jälkeen jaksoi kumma kyllä vielä hymyillä.

 

Kauheasti nyt vilisee Instassa ja Facessa ja muissa blogeissa ihanan näköisiä superterveellisiä herkkuja. Olen kerännyt niitä noin miljoona, mutta kokeillut vasta yhtä. Ja se oli hyvää. Mutta nyt en saa seuraavaan 67 päivään kokeilla niitäkään.

Täysjyväpaahtis maapähkinävoilla, banaanilla ja mansikoilla. Tosi namia!

Tuntuupa epäreilulta, enkä todellakaan olettanut tuntevani näin paljon ärsytystä jo heti alkumetreillä. Tällä kertaa kun on niin paljon helpompaa kun se avokki on myös ruokavaliolla, niin ei ole ketään kuka kantaisi kotiin kiellettyjä herkkuja ja mussuttais ties mitä pizzoja ja jätskiä mun vieressä. Molemmat kun vetää kasviksia, salaattia, maitorahkaa ja puhdasta proteiinia minkä kerkiää. Mutta eih, ärsyttää, kiukuttaa ja väsyttää. Ja kaiken ton päälle inhottaa olla niin negatiivinen. Siis olenhan mä positiivisella mielellä niin monesta asiasta mun elämässä tällä hetkellä, mutta aina kun pitäs syödä niin alkaa ottaa päähän.

Tosin mä olen kyllä sellanen että tulosten pitäisi tietty heti näkyä ja viikossa pitäis sulaa 10 kiloa läskiä pois. Joten ehkäpä tätä kohtuutta pitää opetella nyt ihan huolella. Mites se menikään...maltti on valttia? Enpä tiedä, mutta kokeillaan.

Odotukset on silti aika korkeella, ihan tän 10 viikon suhteen kuin arjen yleensäkin. Mun ohjaukset LumoWomensilla on alkaneet kivasti ja porukka tuntuu tykkäävän, ainakin olen saanut hyvää palautetta sekä bodypump- että Voi hyvin-circuit –tunneistakin. Ohjausten ansiosta ainakin pysyy aktiivisena, sillä se on duunia ja se on pakko hoitaa. Ja sinne on helppo mennä koska olen aivan fiiliksissä tästä työstä! Mä niin rakastan kuntosalia ja sitä ilmapiiriä. Joten revitäänpä sitä fiilistä sitten sieltä ja kohdellaan ruokaa sellaisena kuin se on – ravintona ja polttoaineena terveellisemmälle kropalle.

Ei ole kyllä Womensilta tää kuva, mutta treeniä on tehty kuitenkin.

Mites teillä? Onko jollain muulla kuntokuuri päällä? Ärsytystä vai sitä ihanaa alkuhuumaa?

Olipa kerran...

Vanha blogi jäi junnaamaan paikalleen niinkuin vanha vuosikin. Päätin sitten aloittaa puhtaalta pöydältä uudella blogilla ja uudella asenteella. Ajattelin ensin vähän retusoida vanhaa blogia, mutta sitten aattelin että en halua retusoida asennetta, vaan haluan ihan uuden, paremman ja toimivan. So thats why the Uusi Blogi.

Blogin piti alkaa samalla kuin uusi aktiviinen elämäkin, mutta heti tuli pientä takapakkia kun olen sairastanut niinkin romanttista tautia kuin ”krooninen nielutulehdus”. Siis ensinnäkin YÄK! Ja toisekseen, mikä hemmetti se edes on?! En siis uudenvuoden juhlimisilta ja lähikaveri-risteilyltä saanut toivuttua fyysisesti enkä henkisesti kun jo tauti iski päälle ja kaatoi mut sängynpohjalle. Sieltä mä olen saanut seurattua vain television huonoa tarjontaa ja sälekaihtimien välistä pilkistävää valoa. Tympeyttä lisää se, että kun joulukuun alussa omasin aivan loistavan treenimotivaation, niin sain ennen joulua jo kärsiä tästä nielutulehduksesta, ja olen siis viimeisen kuukauden aikana lössähtänyt pahemman kerran. Jouluna maistui treenin sijaan suklaa ja kinkku, ja valitettavasti sama kaava on toistanut itseään tammikuun alun. Oikealla kädellä suklaata ja vasemmalla pastaa, ja jäätelöä ihan joka väliin mihin mahtuu. Vaan ei enää. Tänään maanantaina alkoi uusi elämä. Once again. Ei vaan. Tällä kertaa aikuisten oikeesti.

Kuva Instagramista @bettyfin
 

 Tänään alkoi siis Fitfarmin In Shape. Seuraavat 10 viikkoa treenaan salilla ohjeen mukaan, vedän omat ohjaukset siihen päälle ja syön tiukan ruokavalion ohjaamana itseni elämäni kuntoon. Kesällä täytän maagiset jotainjotain (jeps, ikäkriisi!) ja tiedossa on jo millasen kakun haluan bileisiin. Ensin pitäisi vaan saada itseni siihen kuntoon että kakku olisi hyväksyttävä, ettei se pääsisi irvailemaan J

Tuleva synttärikakku :)

 

Toivotaan että tämä vuosi oikeasti toisi tullessaan sen tyytyväisyyden omaan itseen ja että ne paremmat elämäntavat jäisi, eikä vain kävisi pikavisiitillä (ulko-oven kautta sisään ja olkkarin ikkunasta ulos...). Nyt kun olen aloittanut ryhmäliikunnanohjaukset niin todella toivon, että sohvaperunaelämä on taaksejäänyttä aikaa ja tilalle tulisi aktiivinen ja oikeasti ihana arki. Siis ei pelkkää suorittamista, vaan nauttisi enemmän niistä pienistä asioista ja edistymisaskeleista. Helppoahan tästä ei tule ja varmasti saan monet itkupotku-raivarit, mutta jos tämä blogi auttaisi sen tsempin saamisessa, mitä välillä on itsestä niin hiton vaikea kaivaa esille.

Kuva Instagramista @bettyfin

 

Avokki aloitti myös kuntokuurin, Miesten Athletic Challenge, myöskin Fitfarmin. Joten me täällä kotona tsempataan toinen toisiamme ja toivottavasti saadaan hyvät tulokset aikaan. Tosin avokilla on vähän paremmat lähtökohdat kuin mulla, vaikka inttääkin vastaan kun kehun sen lihaksia :D

Kuva Instagramista @bettyfin

 

Haha, katsotaan jos mä saan pupusen suostumaan tollasiin yhteistreeneihin ;)

 

 

Tällasta siis täällä. Treeniä, ravintoa, totaalista meltdownia, treeniä ja mahtuu mukaan varmaan muutamia projekteja joilla ei ole mitään tekemistä fitneksen kanssa, mutta niinhän sen pitää ollakin. Ei pelkällä fitneshöpinällä jaksa. Tai no, ehkä jos siinä olis vähän jätskiä mukana ;)