Onhan tässä jo aikaa vierähtänyt edellisistä kirjoituksista. Ja monta kiloa on tullut lisää runkoon. Beastmode on ollut aika Softmode. Sohvalla on viihdytty herkut kainalossa ja ainut liikunta mitä on tunnollisesti tullut harjoitettua on omat liikuntaohjaukset ja pakollinen pyöräily paikasta A paikkaan B. Kesä on mennyt hujauksessa työn parissa kovalla kiireellä, oma itse on unohtunut taka-alalle ja hyvinvointiin (niin siihen henkiseen kuin fyysiseenkin) on panostettu hävettävän vähän, jos edes sitäkään.
Kuukausi sitten tein päätöksen että kun syksy alkaa ja saan enemmän sitä kullanarvoista "omaa aikaa", niin alkaa kuntoilu. Sekä ruokavalio. Bongasin facessa hyvältä kuulostavan tarjouksen ja nappasin siihen heti kiinni. Ostin BodyCampilta 24 viikkoa kestävän Ms. Fitness/Bikini Body Challengen. Aloitus on ensi viikon maanantaina 7.9. Jännittää. Tämän jälkeen kun olen aihetta googlaillut ja vaikka mitä niin olen tietysti löytänyt myös niitä huonoja kokkemuksia kyseisestä firmasta, ja tämä on saanut mieleni horjumaan. Olenko mä nyt tehnyt tyhmästi hetken mielijohteesta? Olisko pitänyt valita paremmin? Olenko mä ihan kusessa? Auttaako mua sittenkään kukaan? Ajatukset pyörii kehää mielessä. Siksi mä varmaan ajattelin myös kirjoittaa tänne uudestaan.
Lopputuloksena on, että olen tästä jo maksanut, joten kiltisti (ja edelleen innokkaana) odotan ohjelmia tippuvaksi foorumiin ja tätä "uutta elämää" alkavaksi. Toivon että kaikki menisi hyvin, ruuat maistuu ja kuntosaliohjelmat on hyvät (lue tehokkaat) ja alkaisi oma peilikuva tuntua hyvältä. Sama se vaikkei kaikki menisi täydellisesti, kunhan vihdoin oppisi jotakin, mukaanlukien edelliset yritykset ja virheet. Ja ennenkaikkea osaisi olla itselleen lempeä!
Bikinifitness-kisat ei mua kiinnosta, siis itse kilpaileminen. Mutta arvostan sitä kovaa työtä mitä jokainen näistä urheilijoista tekee sen oman kuntonsa eteen. Ja haluan itse olla fyysisesti hyvässä kunnossa ja omata niitä lihaksia vähän näkyvämmin mitä nyt. Ja haluan lakata haukkumasta itseäni!! En enää halua olla itse syy omaan huonoon itsetuntoon.
Tämä viikko on tullut ahmittua kaikkea herkkua, juurikin siksi että pian niitä ei enää saa. Mutta ei se haittaa. Tämänkin ajatuksen soisi muuttuvan niin, että ei sillä etten saisi vaan siksi koska en halua, ei vaan tee mieli. (Tähän kohtaan omaa ivallista naurua...NIIN VARMAAN!!) Pieni herkuttelu on aina sallittua, se rajan vetäminen vaan on paljon vaikeampaa.
Jotenkin tuntuu että jos kirjoitan aiheesta tänne niin olen jollain tavalla velvollinen myös pitämään päätöksen ja repsahduksia tulee vähemmän koska onhan se "noloo jos en nyt tätä saa pidettyä kun kaikki tietää asiasta!!" haha, sehän vaatisi että joku lukisi näitä mun juttuja :D Kunhan jorisen ajatuksia ylös ja saisin oman motivaatiotason pysymään ylhäällä.
