Toivepostauksena kerron
teille käymästäni Les Mills Bodypump –ohjaajakoulutuksesta. Pakko hehkuttaa,
että kyllä mä olen oman paikkani löytänyt, sillä pumpin ohjaaminen on ehkä
parasta mitä tiedän. Ainakin tällä hetkellä!
Mulle kaikki alkoi siitä
kun sain Lumo Womensin kuntosalilta töitä ryhmäliikunnanohjaajana. Ne
lähettivät mut pumppikoulutukseen Helsinkiin, joka pidettiin 7.-8.12.2013.
Ohjelma oli tuolloin 88 ja se onkin iskeytynyt muistiin jo aika hyvin :D
Kaksi viikkoa ennen
koulutusta sain sähköpostilla koulutusmateriaalin, joka sisälsi kyseisen
ohjelman musiikin, koreografian, videon sekä ohjeistus-oppaan. Niitä sitten
pänttäsin kotona muistiin ja kävin muutamalla pumppitunnilla katselemassa miten
muut ohjaajat tuntinsa vetävät. Paniikki oli kova, sillä tahto päästä kurssista
läpi oli aikamoinen. Olin etsinyt netistä infoa koulutuksesta ja lukenut muiden
blogeista millaista siellä olisi ja kaikki tämä nosti ainakin itsellä kurssin
vaatimustasoa minua, uutta ohjaajaa kohtaan huimasti. Olin jo melkein vakuuttunut
että koulutusviikonloppu olisi pahimmanluokan armeijan tasoa.
Tungin perjantaina itseni
kaverille yöksi, sillä koulutus alkoi klo 9 aamulla, ja matkustaminen Raumalta
Helsinkiin samana aamuna ei houkuttanut, saati että olisi pitänyt löytää
tunnissa paikan päälle ja olla skarppina koko päivä. Ei tulisi mitään! Aamulla
oli todella jännittynyt fiilis ja hiukan pelonsekaisin tuntein suunnistin
Herttoniemen Ladylinelle. Hyvin löysin perille vaikka navi ohjeisti ihanalla
kiertoreitillä metrolta salille, ja kun kysyin ohjetta muutamalta ohikulkijalta
alkoi kylmä hiki nousta kun vastaus oli etteivät he tienneet koko salin
olemassaolosta. Vähän aikaa nieleskelin paniikkia kunnes keräsin itseni ja
päättäväisenä rymistelin pitkin Herttoniemeä matkalaukkua perässä raahaten.
Olin mä varmaan aika näky kun juoksin matkiksen kanssa lumisateessa, kännykkä
kädessä naama punaisena :D Loppu hyvin kaikki hyvin, mä löysin perille (enkä
edes ollut viimeinen) ja ihan ajoissa.
|
Pirteenä heti aamusta |
Meitä oli porukassa sellanen
kakskymmentä naista, ja kouluttajaksi saatiin iki-ihana Kenneth Mose,
tanskasta. Tällä kertaa koulutus oli siis englanniksi. Itselleni se ei
tuottanut mitään ongelmia, mutta muutama nieleksi pari kertaa ja hermoili ettei
osaa mitään englanniksi vetää. Onneksi siellä pyöri myös yksi suomalainen
kouluttaja, joka auttoi sitten arvioinneissa ensimmäisen päivän aikana. Meitä
oli aika sekalainen porukka, osalla oli jo ohjaajakokemusta muutamalta
vuodelta, osa oli Les Millsin ohjaaja jossakin muussa lajissa ja löytyi
meitä tuoreita "ei koskaan ennen" –ohjaajanalkuja myös muutama. Tässä vaiheessa
itse huokaisin helpotuksesta etten ollut ainut kuka ei koskaan ollut ohjannut
yhtäkään tuntia.
Koulutus alkoi pienellä
esittelykierroksella, ja sen jälkeen tietysti Kenneth veti meille
bodypump-tunnin. Meille painotettiin että ottakaa tarpeeksi painoja ja myös
niitä ISOJA kiekkoja. Meitä tultaisiin arvioimaan myös sen suhteen miten paljon
tangoissa on tavaraa päissä. Iiiks...eipä auttanut kuin hamstrata vitosen
kiekkoja ja kyllä ne hyllyt tyhjiksi tulikin! Tunti oli ihan kivaa mennä läpi
englanniksi ohjattuna, hiukan erilaista mihin oli tottunut mutta hyvinkin
selkeästi ymmärsi mitä pitää tehdä. Vaikka tietysti kaikki se materiaali mitä
meille oli jo tullut, oli myöskin englanniksi.
|
Lisää painoja... |
Tämän jälkeen saatiin
lisää materiaalia ja käytiin läpi pumpin teoriaa ja tekniikkaa. Teoriaosuudella
puhuttiin musiikin tärkeydestä, miten se fiilis tulee sieltä ja miten ohjaajana
ylläpidetään sitä fiilistä. Puhuimme oikeanlaisesta ohjauksesta ja miten
tärkeää on MITÄ tulee sanottua ja miten erilaisesti voimme asiat ymmärtää.
Kenneth kertoi hyviä esimerkkejä, ja tietysti me osallistuimme koko koulutuksen
ajan omilla kokemuksilla ja mielipiteillä. Välissä tehtiin ihan irrallisia
ryhmä ja pari-harjoitteita jotta saatiin päät taas käyntiin ja kroppaa
hereille. Tekniikkaosuudessa Kenneth aina sanoi mitä liikettä tehdään ja se
kierteli katsomassa ja korjaamassa mitä milloinkin. Mulle se ei tullut
kertaakaan. Aloin jo epäillä että mitä hittoa, eikö se vaan näe mua, mutta ehkä
pitää vaan ajatella että tekniikka oli siis loistavaa ;)
Meillä oli todella lyhyet
tauot, koska nykyään tuo koulutus on vain kaksipäiväinen (ennen siis ollut
kolme). Taukojen aikana mussutin eväitä ja harjottelin mulle määrättyä
kipaletta, niinkuin kaikki muutkin. Nämä omat ohajukset siis määrättiin heti alkuun ja ihan mentiin nimijärjestyksessä
ilmoittautumislomakkeen mukaan. Mulle osui ekalle päivälle rinta- ja tokalle
selkäbiisi. Just ne mitä en olisi halunnut. Näissä koulutuksissa alkulämppää,
vatsaa eikä venyttelyä määrätä kelleen.
Sitten loppupäivästä me
ohjattiin muille se oma biisi ja saatiin palautteet niistä. Tärkeää oli myös
se, miten hyvin otit huomioon saamasi palautteet ja olitko seuraavalle päivälle
korjannut asiat. Vähään aikaan en ole hermoillut mitään niin paljoa (ellei
lisenssivideon kuvausta lasketa) kuin sitä ensimmäistä ohjausta muille. Ja
vielä englanniksi! Pakkohan ei ollut vetää omaa osuutta englanniksi, mutta
paremmin se pystyttiin arvostelemaan jos niin teit. Ja mähän tein J Kuulemma meni hyvin, vaikka pieni kämmi siihen
sattui, Kenneth tokaisi vaan että selkeästi osaat koreografian koska itse
tiedät että virhe tuli. Eikä virheellä niin väliä ellei niitä tule koko aikaa,
kunhan pystyt sujuvasti jatkamaan ohjausta. Ja äänenkäyttöön tuli kiinnittää
huomiota, kun musiikki nousee niin ääni nousee. Tekniikka meni hyvin.
|
Kuva googlehausta |
Koulutus loppui
lauantaina kuudelta ja loppuillaksi saatiin hotellille kotitehtäviä. Piti lukea
pari kappaletta teoriakirjasesta mikä saatiin, ja täyttää sieltä muutama
tehtävä liittyen tunnin suunnitteluun ja koreografian opetteluun. Ja tietysti
piti harjoitella seuraavan päivän ohjausta. Hotellihuoneessa tuli sitten vedettyä pumppia seinille ja erityisesti yritin harjoitella sitä ohjausta, mitä sanon, missä kohtaa ja miten sanon. Meidän piti myös kirjoittaa ns. käsikirjoitus sen oman kappaleen ohjausta varten. Tosin itse ohjaustilanteessa ei todellakaan tule sanottua mitään mitä olet ylös kirjoittanut, mutta auttaa se siihen että ne asiat jäävät muistiin ja tunnet olevasi valmistautunut. Puolenyön aikaan kaivauduin peiton
alle, sillä sunnuntaina koulutus jatkui heti kahdeksalta aamulla.