Tunnustuksia...

Ei auta kun myöntää syyllisyytensä ehkäpä suurimpaan possuiluviikkoon sitten vähään aikaan. Iso huokaus tähän väliin. Mä en edes ymmärrä miten tää lähti ihan lapasesta koko homma...ja tuntuu ettei mistään saa otetta, kaikki järki ja itsekuri valuu jonnekin mustaan aukkoon ja se on sitte bye bye. Eihän tässä oo mitään järkee!!!

Mulla meni hermot sen Fitfarmin kanssa. Ei vaan jaksa, mikään ei maistu miltään eikä saanut itseään sellaseen ”hei nyt tsempataan ja tehdään tää shitti” –moodiin. Jotenka se loppui ja ajattelin et kyllähän mä itsekin pärjään. Tiedän mitä tulee syödä ja kuinka paljon ja miten usein. Helppoa kuin heinänteko.

En tietty laskenut tähän mukaan sitä, että olen ehkä isoin herkkuperse lähimain (kotona on Mr. Herkkuperse mutta sitä ei lasketa mukaan koska se voi syödä ihan mitä vaan kuinka paljon vaan eikä missään näy mitään. ÄRSYTTÄVÄÄ!!). Ja ei, en tarkoita että mulla olis herkku perse, vaan sitä, että mä syön kaikkea hyvää. Kaikki menee, mikään ei ole mulle pyhää. Ja viime viikolla juuri näin kävi. Maanantaista torstaihin söin nätisti ja kaikkea kohtuudella, aamupalaksi rahkaa ja marjoja, lounaaksi salaattia kanalla tai tonnikalalla ja illalla tummaa pastaa, jauhelihaa ja kasviksia. Normisettiä. Mutta perjantaina asiat levis.

 

Smurffivaahtiksia...nami

 

Olin pyytänyt perjantain vapaaksi kun lähdin siskon kanssa Helsinkiin Backstreet Boys:n keikalle (oli muuten todella hyvä keikka!!) ja siellä se sitten tapahtui...matkalla vedin bussissa tummaa suklaata 5 palaa, Helsingissä haettiin Arnoldsilta bagelit ja frozen yoghurtit. Keikan jälkeen oli taas nälkä ja poikettiin Burger Kingiin. Tuplajuustoateria meni tosta noin vaan, eikä muuten ollut edes hyvää burgeria, hyi hitto! Ja kuulemma kun jouduttiin odottamaan safkaa niin kauan, omasta mielestämme ei edes jouduttu kunnolla odottamaan, niin meille tarjottiin ilmaiset jätskit. Mä olin jo skippaamassa omaani kunnes kuulin taikasanan: OREO-keksi. No niin. Huusin joo ilmaiselle jäätelölle niin lujaa, että se jätkäraukka oikeen pelästyi.

 

Dominoja...melkein sama kuin Oreo :)

 

Lauantaina söin ennätysmäärän hotellin aamupalalla. Sämpylää, karjalanpiirakkaa munavoilla, prinssinakkeja, croissantia, minipannukakkuja hillolla ja kermavaahdolla, jonkun viinerin...leivän päällä oli kyllä salaattia, tomaattia ja kurkkua. Kotimatkalle tsemppasin ja ostin miniporkkanoita ja omena-kaura-leipää ja protskupatukan. Kaikki meni kolmen tunnin ajon aikana. Kotona illalla tein jauhelihatomaattikastiketta ja tummaa pastaa. Mutta eihän toi riittänyt, siihen piti saada vielä pala jäätelöä. Nami nami röh röh. Perustelin sen sillä että oli lauantai ja olin istunut autossa melkein koko päivän, mähän selkeesti tarvitsin jotain hyvää.

Sunnuntaina söin leipää aamupalaksi, treenien jälkeen meni puolitoista kinkku-juustocroissantia Lidlin leipomosta ja yksi kauraleipä. Illalla kun kotiuduin pelistä niin MINÄ ehdotin että tilataanko pizzat, ei jaksa kokata mitään. Siis voi v....! ARGH!! No eipä tarvinnut paljoa ketään ylipuhua. Tilattiin siis pizzat. Molemmille omat. Söin yhtä palaa vaille koko pizzan. Yäk. Ja edellisviikon lauantaina tuli käytyä McDonaldsilla pumppikoulutuksen jälkeen...joten lisätkää se tähän ihanaan roskaruokasaldoon ja kauhistelkaa!!

Kotitekoisia suklaakeksejä

 

Viikon treenit ei päätä huimaa...ainakaan omasta mielestä. Maanantaina oli lepopäivä, selkä oli aivan jumissa edellisviikon treeneistä. Tiistaina vedin oman 45min pumppiohjauksen ja valmensin pesistreeneissä. Keskiviikkona meillä oli seuran valokuvaus joten siinä meni se ilta. Torstaina ohjasin 45min circuitin ja hypin puolet ajasta mukana ja sen jälkeen hallille valmentamaan pesistä. Perjantaina kävin aamulla salilla tekemässä pepputreenit ja lauantaina vaan söin. Sunnuntaina meillä oli ensin pesistreenit ja sitten illemmalla peli, jossa siis vain valmensin. Että eipä mun liikuntasuoritukset päätä huimaa.

Arvata voitte että nyt on hyvin turvonnut olo höystettynä sellaisella paksulla, kermaisella syyllisyydellä. Ripaus tumman suklaan kitkerää häpeää siihen päälle.

Nyt en voi sanoa muuta kuin että yritän parantaa tapani (jälleen kerran) ja ryhdistäytyä itseni kanssa. Eihän tästä näin mitään tule. Edelleen pitäisi pudottaa se 11kg. Siis sen kehonkoostumusmittauksen mukaan josta kerroin täällä.

Ketään muita kohtalontovereita?? Voitas yhdessä ottaa itseämme niskasta ja potkia vuorotellen persuksille?