She's alive!

Onhan se kivaa että tekemistä riittää, mutta siinä vaiheessa kun et enää tänään muista mitä teit eilen, niin saattaa olla että sitä tekemistä on hiukan liikaa. Mulla viime viikko meni ihan silmänräpäyksessä, enkä voi varmaksi vannoa mitä kaikkea tuli tehtyä. Paitsi treenattua!

Tein ihan hyvin ohjauksia viime viikolla, muutamia sijaistuksia ja omat ohjaukset. Salitreenit jäi vähemmälle, mutta bodypumppia sitäkin enemmän. Kuvasin oman lisenssivideoni perjantaina ja hitto että jännitti! Koko perjantain olin ihan hermoraunio ja jankkasin mielessäni koreografiaa ja mitä sanoa milloinkin. Ei tuntunut sitten yhtään luontevalta ohjata kameran edessä. Jännitin varmaan enemmän kuin mitä ihan ensimmäisellä ohjauskerralla :) Kuvauksen jälkeen oli vaan helpottunut olo, ja hiukan ihmettelin miksi edes olin jännittänyt koko juttua, onhan se itsellekin vaan hyväksi että näkee miten sitä itse tekee liikkeet. Mutta ei se vaan ole luonteva tilanne. Nyt se video pitäisi vaan analysoida ja lähettää eteenpäin. Kerran sen olen jo katsonut läpi, mutta en sen enempiä analysoinut itseäni, joten huomenna on se vielä edessä. Sitten tarvii enää jännittää mitä palautetta Les Millsiltä tulee.

 

Jännitystä ilmassa...valmistautumassa tuntiin...

 

Mun vihollinen, suuri vastustaja!

Tänään oli ensimmäinen bodypump-ohjaus kuvauksen jälkeen ja se oli ehkä paras tähänastisista ohjauksista ikinä :D En tiedä onkohan sitten kaikki paineet kadonnut sen kuvaamisen seurauksena vai mikä on, mutta fiilis oli aivan loistava ja ekaa kertaa tuntui että ohjaus meni sujuvasti ja vaivattomasti. Siis se puheohjaus. Oli vaan kiva, iisi olo ja hyvä mieli. Ihanat asiakkaat kun niistä (teistä) saa niin paljon energiaa ja iloa omaan ohjaamiseen. Iso kiitos kaikille ketkä olivat mun tunnilla tänään, mä tykkäsin ihan kympillä <3

Iso Arska rocks!

Aivan mahtava löytö netin uumenista :) Taisin löytää tämän jonkun blogin kautta mutta nyt en tietty just löydä sitä enään...

 

MUTTA! Katsokaa tää pätkä ja väittäkää päin naamaa ettei tule heti fiilis painua salille nostaan rautaa tai lähteä juoksemaan omaa ennätystä tai rikkomaan rajoja siinä mikä ikinä se sun laji onkaan!

 

Volat täysille ja KUUNTELE mitä Arskalla on asiaa. Muhun ainakin uppos.

 

Mites sulle?

 

Motivaattori-Arska <3

 

Kuva Googlehausta



Aina ei ole hyvä päivä

Että mua välillä kyllästyttää seurata jotakin tiettyä ruokavaliota ja punnita aineksia. Tuntuu että koko ajan saa seisoa hellan äärellä ja paistaa kanaa. Älkääkä vaan mainitko mulle mitään kaurapuurosta. Mä VIHAAN kaurapuuroa. Mä vihaan sitä JOKA IKINEN aamu. Se on hyvää vain sillon kun mun tekee sitä mieli. Muuten se on ihan pakkopullaa. Oih...pullaa...

Aamupalaa...liisteriä...

 

Välillä on taas ihanan helppo fiilis kun kauppalistan teko sujuu niin helposti, ei ole vaikeuksia miettiä että mitä söisi, ja kuitenkaan ei tarvitse syödä pakolla mitään mistä ei tykkäisi (tähän en laske mukaan palautusjuomia, latureita sun muita ällöjä treenijuomia, hyi!). Ja onhan tää tehty puolittain helpoksi kun teet niinkuin ohjeissa sanotaan ja venaat vaan niitä tuloksia.

 

Muilla on viinihyllyssä viinejä, meillä on munanvalkuaisia ja kaikenlaisia lisäravinteita.

 

Ja se venaaminenhan on ihan saatanasta! Mä haluan tuloksia heti-nyt-paikalla ja mielellään vielä isot tulokset. Mä en kestä kun mä en saa vieläkään hypättyä mun yksiin farkkuihin ihan tosta noin vaan, vaikka tää on jo kolmas viikko! Siis pitäishän sen jo näkyä! Hermot menee ja itkettää ja kaikkea hyvää tekis mieli. Tähän ei auta se että tuloksia ei näy eikä kuulu...

 

Päivällinen

 

Tosin niitä tuntuu. Mun etureidet tuntuu ihan kiinteiltä, kun jännitän niin ne on suorastaan kovat! Wau. Käsivarret ei ole pelkkää höttöä, vaan mulla alkaa pikkuhiljaa tuntumaan ojentajalihaksia. En olis ihan heti uskonut. Vähän vielä höllyy kun sheikkaa, mutta ei kauaa. Tästä syystä mä olen oppinut rakastamaan käsitreeniä salilla.

 

Iltapalaa

 

Puntaria sen sijaan olen oppinut vihaamaan. Ja potkimaan. Vaa’an lukemat ei muuten paljoa muutu. Lähtötilanteesta ollaan tultu alaspäin 2kg...siis oikeesti! Ja nyt se heiluu puolenkilon tarkkuudella ylös-alas-ylös. Ei kivaa. Mutta tänään olotilan pelasti ihanan Monnan kirjoitus facessa hänen yhdestä asiakkaasta ja taas palautettiin kirkuvanpunaisena mieleen se, että ei vaa’an lukemalla ole merkitystä vaan sen mittanauhan. Jep. Taidanpa kaivaa omani terkempaan syyniin...taisin sen kyllä edelliseltä kerralta paloitella kun alkoi harmittaa. Joten taidan ostaa uuden ja opetella kunnioittamaan sitä.

 

Lounas

 

Niin, ja voitin mä myös MT personal trainingin arvonnassa palkinnon :) WOHOOO!! Että kyllä se fiilis on enemmänkin hyvä kuin huono. Välillä vaan tuntuu niin raskaalta, mutta onneksi se tunne menee aika nopsaan ohi. Toisinaan.

 

Ketuttaako teitä muita välillä omat dieetit/ruokavaliot/yritykset pysyä ruodussa?

Ryhmäliikunnan ohjaajan peruskoulutus, osa 1

Mä en tiedä kuinka montaa kiinnostaa höpötykset mun alkaneesta ryhmäliikunnanohjaajan urasta, mutta kun joskus itse yritin etsiä infoa asiasta ja koulutuksista sun muista hyödyllisistä asioista, niin en niitä mistään löytänyt. Jotenka, siksi ajattelin laittaa oman pikku postauksen siunattuna tälle aiheelle.

Olin viime lauantaina Suomen Voimisteluliiton järjestämässä ryhmäliikunnan ohjaajan peruskoulutuksessa. Tämänkertainen koulutus järjestettiin Tampereella (ymmärtääkseni paikkakunta vaihtelee välillä). Koulutukseen kuuluu kaksi lähijaksoa, eli kaksi lauantaita sekä etätehtäviä jotka tulee tehdä koulutuspäivien välillä. Aikaa tähän on kaksi viikkoa.

Väsynyt matkaaja bussissa

Bussini suuntasi Raumalta aamulla klo 6.00 kohti Tamperetta, jossa koulutus alkoi klo 10. Kouluttajana meillä oli iki-ihana Teija Reini-Nieminen. Aivan loistavan upea nainen! En pysty kehumaan tarpeeksi. Riittävästi huumorintajua jotta koulutus pysyi mielenkiintoisena seurata, mutta tarpeeksi jämäkkä että varmasti tuli tehtyä annetut tehtävät kunnolla ja itse panosti läsnäoloon ihan kympillä.

Pientä fiksausta perillä...

Koulutus aloitettiin jumpalla. Ensin ajattelin että mihin hittoon olen tullut, kun alkoi vaikuttaa ihan liian old school-aerobickiltä mun makuuni. Mutta siinä kun kroppa alkoi lämmetä niin huomasin että mä hymyilen kun hullu koko ajan ja lihaskunto-osuuden aikana naurettiin naapurin kanssa kun hikipisarat valui naamalta ja lopussa jouduttiin vielä makaan siinä omassa lammikossa. Todella tehokasta, yksinkertaista, tarpeeksi haastavaa mutta hauskaa. Just sitä mitä mä tykkään että treenit on!

Ekalla osuudella koulutuksessa keskityttiin siihen miten tehdään tuntisuunnitelmaa, kausisuunnitelmaa ja mikä tekee hyvän ohjaajan. Käytiin myös läpi mistä eri osa-alueista treenitunnit koostuvat. Tauon jälkeen puhuttiin musiikista ja sen tauottamisesta. Tähän kuului parin tunnin edestä tehtäviä jotka tehtiin porukalla. Naurettiin itsemme kipeeksi kun harjoteltiin musiikin tauottamista, kaikki propsit ryhmäliikunnanohjaajille jotka suunnittelevat kaikki tuntinsa ihan itse. Se ei meinaan ole vaan sitä että ilmestytään paikalle ja käsketään porukkaa vääntymään ihmeellisiin suorituksiin. Ehei, paljon muuta!!

 

Koulutusmateriaalia. Mä rakastan kaikenlaisia lippulappusia :)

 Niinkuin kouluttaja sanoi, niin tämä koulutus keskittyi aika paljon itsetehtyihin koreografioihin, sillä Voimisteluliitto haluaa pitää koulutuksen tanssi-/voimistelupohjaisena, niinkuin heidän toimialaansa kuuluukin. Nämä saadut ohjeet eivät oikeen pidä kutiaan valmiilla konseptitunneilla, kuten esimerkiksi LesMillsin tunneilla. Vaikka mulla ei tällä hetkellä tällaisia tunteja olekaan mihin joudun itse keksimään koko tunnin edestä koreografiaa, en voi olla suosittelematta koulutusta kaikille ketkä ovat kiinnostuneet ryhmäliikunnanohjauksesta tai ovat juuri sen aloittaneet. Kyllä tosta sen verran saa lisäpotkua, ideoita ja itsevarmuutta omaan tekemiseen.

 

Pieni palkinto koulutuspäivästä...paljon pienempi kuin tuossa näyttää. Ja joo, tiedän että sorruin, mutta mitään en kadu!

Saatiin läjä etätehtäviä kahden viikon ajalle ja vaikka niitä on paljon, ne ei kuitenkaan ole mitään yyberpitkiä, vaan juuri sen verran että osoitat että olet ymmärtänyt ja lukenut asiasta. Että vaivaa täytyy nähdä kuitenkin, ei tätä ihan noin vaan läpäistä kuitenkaan.

Omia suunnitelmia...

 

Tällä hetkellä siis kirjottelen noita tehtäviä ja suunnittelen 7 minuutin mittaista opetustuntia muille ryhmäläisille J Tulipa meille yksi pieni ryhmätehtäväkin, joka sitten sovitaan sähköpostein esityskuntoon.

 

Meidän koulutusporukka on todella mukavaa, ja ihan fiiliksissä olen menossa Tampereelle uudelleen kahden viikon päästä, vaikka joudunkin heräämään jo viideltä aamulla. Mutta on tää niin mun alani, että teen sen enemmän kuin mielelläni. Kovasti jo mietinkin että minkäköhän koulutuksen sitä seuraavaksi suorittaisi ;)

Niin ja mun tunneille tosiaan pääsee tulemalla Rauman LumoWomensiin, sinne kaikki heti nyt!