Tilaajan iloja!

Mä sitten niin rakastan rakastan rakastan lehtiä!! Melkeinpä kaikenlaisia lehtiä. Mutta eniten tulee varmaankin luettua erinäisiä treenilehtiä, mm. Fit, Me Naiset Sport, KuntoPlus, Bodytreeni, Fit Laihdu, KG....ja yks aika lemppari on Kauneus ja Terveys.

Uusin Bodytreeni...ihan uusi tuttavuus mulle.

 

Mä en juurikaan pidä lehtimyyjistä, mutta duuninsa kullakin. Enkä kyllä ikinä osta niiltä mitään...en osaa sanoa miksi, en vaan tykkää kun ne luettelee kaiken yhteen pötköön ja vaikka ties mitä luvataan ilmaiseksi ja sit kuitenkin joudut maksaan vaikka ja mistä. Mutta netissä kyllä seikkailen jos sattuu joku hyvänkuuloinen tarjous. Tai just viime kirjamessuilta tuli tilattua juurikin Me Naiset Sport sekä Ruoka ja Viini -lehdet.

 

Mutta melkeinpä niihin tarjouksiin tarttuu nimenomaan niiden tilaajalahjojen takia :) I know, olen materialisti, myönnän. Mutta ei niitä aina vaan pysty vastustamaan. Enkä pystynyt tälläkään kertaa, hehe...

 

Menin sitten tilaamaan Kunto Plussan ihan vaan sen takia että saisin Kari Traan urheilutopin ja -caprit. Ja tänään ne sitten tuli!! Jee jee!

 

Oikeen malliposeeraus :D

Tukka hyvin kaikki hyvin...vai miten se menikään. En kyllä sitte osaa kattoa tohon kameraan yhtään!

Ja pakollinen Belfie.

 

Molemmissa on noita kivoja perhosia ja toppi on oikeesti paljon kirkkaampi pinkki kuin kuvassa. Materiaali on sellasta ihanaa pehmeetä ja joustavaa trikoota. Mä olin fiiliksissä että noita housuja vois käyttää salillakin kun ei näy läpi, mutta avokki käski vähän pyllistää ja heti osasi sanoa millaset alkkarit mulla oli. Eli ei salille. Mutta kivat kotikalsarit, niinkuin samainen avokki mun leggareita nimittää. Ihana mies <3

 

Mutta en voi kuin suositella Kari Traan tuoteita, kannattaa ainakin tilata lehti jos vaan saa näitä "ilmaiseksi" kyytipoikana :D

Älä laihduta!

Muutamasta blogista olen lukenut Syömishäiriöliiton blogihaasteesta, joka on saanut alkunsa kansainvälisestä Älä laihduta –päivästä jota vietetään tiistaina 6 toukokuuta. Muutamilla paikkakunnilla järjestetään tapahtumia tähän aiheeseen liittyen, joten kannattaa käydä katsomassa täältä josko ne osuisivat juuri sinun kaupunkiisi.

Aion nyt tarttua itsekin tähän aiheeseen, sillä se on aihe jonka ympärillä omat ajatukset pyörivät joka päivä, jokaisen treenin ja jokaisen suupalan yhteydessä. Laihduttaminen. Minä laihdutan. Minä yritän laihduttaa. Minä laihdutin, mutta lopetin kun ei siitä tullut mitään. En ole laihtunut vähään aikaan. Haluan laihtua. Aion laihtua! Minähän laihdutan ja näytän kaikille! Onko tuttuja hokemia, joita toistat itsellesi? Onko tuttuja ajatuksia joita toistat pään sisällä samalla kun katsot salin peilistä miten se haba pullistelee ja liikkuu kun teet hauiskääntöjä? Mietitkö näitä asioita kun katsot itseäsi peilistä aamulla ja yrität miettiä mitä laitat päällesi, mikä näyttäisi hyvältä tässä kropassa?

 

Minä mietin. Joka kerta. Tuntuu, että mun elämä pyörii tällä hetkellä pakkomielteisesti laihtumisen ja lihaksikkaamman vartalon ympärillä. Mä haluan paljon, mutta oiskohan mahdollista saavuttaa tavoitteita ilman laihduttamista? Pitäisikö luopua siitä ajatuksesta, että mun on PAKKO? Kuka mut pakottaa siihen? Minä itse vai mun puoliso/perhe/ystävät? Sosiaalinen media? Miksi meidän tulisi kaikkien olla laihoja/lihaksikkaita/pitkiä/brunetteja?

Jenni kertoo täällä mun mielestä erittäin hyvin siitä, miten meidän tulisi lopettaa oman kehon vihaaminen, haukkuminen ja vertaaminen muihin. Olen samaa mieltä, mutta silti syyllistyn siihen itsekin. Vertaan itseäni muihin ja mietin miten minäkin haluan kapeammat reidet ja pienemmän vatsan. Miten epäreilua!! No ei se kyllä ole jollei syö terveellisesti. Okei, sitten mä alan laihduttaa! Ja tästä taas jatkuu se ihana oravanpyörä....Itsensä vihaaminen à vertaaminen muihin à huono itsetunto à laihduttaminen à mässäily à itsensä vihaaminen.....jne jne.

 

On paljon helpompaa tehdä päätös siitä, miten alat kuunnella omaa kehoasi enemmän, syödä terveellisemmin, liikkua enemmän, olla lempeämpi itsellesi ja muuta ihanaa ja hyödyllistä, mutta miten vaikeaa onkaan pysyä tuossa päätöksessä!! Ihan helv...n!!!! Mä olen hyvä tekemään päätöksiä ja aloittamaan projekteja, mutta todella huono viemään ne loppuun. Ja tämä koskee siis sellaisia projekteja, jota liittyvät minuun itseeni ja omaan hyvinvointiin. Liian usein alan sitten vetämään ihan täysillä ja muuttamaan kaikkea kerralla, jolloin palan loppuun ja sairastun. Siinä sitten makoillaan pari viikkoa kotona, jonka jälkeen liikkumaan lähteminen on äärimmäisen vaikeaa ja se jäätelön pois jättäminen päivittäisestä ruokavaliosta vielä vaikeampaa. Tähän väliin huokaisen syvään.

Luin myös Monnan postausta samasta aiheesta ja mä koin sellaisen pienen valaistumisen. Siis olenhan mä lukenut monesta lehdestä, blogista ja kirjasta näistä aiheista ja tiedän sen kyllä itsekin että pitäisi vaan hyväksyä itsensä sellaisena kuin olen, mutta blaa blaa blaa...jälleen kerran helpommin sanottu kuin tehty. Mutta siis mun valaistuminen...että niin, MIKSI mun on niin sairaan vaikeeta hyväksyä itseni tällaisena kuin olen? MIKSI mä muistan että olen tyyliin ”koko ajan” ollut jonkinlaisella dieetillä/kuurilla tai ainakin vimmatusti taistellut kohti ”laihuutta ja parempaa elämää”. Ja siis yläasteajoista lähtien ajatukset on pyörineet painon ympärillä enemmän tai vähemmän. MIKSI näin on, vaikka mun elämä on kuitenkin ollut tunnerikasta ja hyvää, mulla on aina ollut ystäviä, kavereita, perhe on AINA ollut tukena, sosiaalinen elämä on ollut hyvää ja välillä sitä on jopa liiaksi, että pieni rentoutuminenkin voisi tehdä hyvää. Siis hitto MIKSI?!

 

Tähän on kaksi vastausta. Ensimmäinen on koulukiusaaminen. Lievä sellainen, mutta kuitenkin. Ala-asteella kävi yhtäkkiä niin, että mä en enää kelvannut (tai jotain) mun hyvälle ystävälle ja sen jälkeen alettiin haukkua ja nimitellä. Itselläni oli kuitenkin hyvä kaveri kenen kanssa hengailla, mutta eipä se ole sama kuin se bestis joka kääntää selkänsä. Noh, anyway. Alkoi lyhyt ajanjakso jolloin olin yksi luokan niinsanotuista hylkiöistä, vaikka itse olin aina kaikkien kaveri. Toki supinaa oli jonkinlaista, mutta en ikinä lähtenyt haukkumisiin ja kiusaamiseen mukaan. Ala-aste vaihtui yläasteeksi ja ajattelin että se on uusi alku. Mutta pienellä paikkakunnalla on pienet ympyrät ja toki harrastepiireissä sana kiersi ja haukkumanimet löysivät tiensä koulunpihalle jälleen. Tätä ei toki kauaa kestänyt sillä sain uudet ystävät ja kaveripiirin ja viimeistään poikaystävä sai aikaan muutoksen, jolloin en sitten ollutkaan enää niin...niin mitä? Lihava? Tyhmä? Ruma? En tiedä, mutta haukkumanimet loppuivat. Mutta tästä on jäänyt arvet ja ne on mulla ikuisesti. Olen jopa puhunut tästä parin ns. Kiusaajan kanssa ja he eivät edes tienneet kiusanneensa. ”Sehän oli vaan sellaista lasten suunsoittoa ja leikkiä!”. Niinpä, no ei ollut mulle. Ja vaikka ulkoapäin monesti vaikuttaa siltä että toisella on kaikki hyvin, ne asiat mitä kantaa sisällä on aikamoiset ja painavat. Hauskinta on se, että kun katson vanhoja valokuvia en edes näytä isommalta tai rumemmalta kuin muut tytöt, ihan tavalliselta lapselta ja nuorelta!!! Miten se omakuva voikaan vääristyä muiden takia. On vaikea uskoa peilikuvaa kun muut väittävät sinun olevan jotakin muuta kuin mitä itse näet peilistä. Ajan myötä alat uskoa niitä kiusaajia, etkä itseäsi.

 

Toinen asia on ne terveelliset elämäntavat. Niistä on vaikea pitää kiinni kun houkutuksia on paljon. Siis todella paljon. Olen niin perso makealle ja suolaiselle ja yksinkertaisesti rakastan ruokaa! En vain ole löytänyt elämässäni sitä hyvää tasapainoa terveellisen syömisen ja herkuttelun välillä. Minä soudan ja huopaan hienosti ja tottuneesti ääripäästä toiseen. Joko syön ja herkuttelen ihan huolella, tai sitten laihdutan ja punnitsen syömiset. Sitä luulisi että tässä iässä jo osaisi tehdä ne oikeat valinnat. Mutta niinhän se on että jos se olisi helppoa niin me kaikki tekisimme niin. Niinkuin moneen muuhunkin, terveellisiin elämäntapohin pitää opetella, jos ne eivät ole hallussa. Olen harrastanut koko ikäni vaikka ja mitä, mutta jossain kohtaa (syytän opiskeluaikaa ja jokaviikkoisia bileitä) olen hukannut pallon enkä vielä ole kunnolla saanut siitä otetta. Ja tuo valaistuminen nyt oli se, että minähän HALUAN sen pallon takaisin! En halua laihduttaa, vaan haluan elää terveellisesti ja olla esimerkkinä muille, miten voit saada sen kaiken pienellä tasapainottelulla. Liikuntaa, terveellistä ruokaa ja herkkuja. Kaikkia oikeassa suhteessa ilman dieettejä.

 

Joten lähtekää lenkille siksi että siitä tulee hyvä mieli, ei siksi että se polttaa paljon rasvaa ja laihduttaa. Käykää salilla siksi että keho pysyisi vahvana ja terveenä, ei siksi että sen takia saa täyteläisen takapuolen ja kapean vyötärön koska se laihduttaa. Syökää salaattia ja kunnon kotiruokaa siksi että se on hyvää, ei siksi että se laihduttaa. Ja vaikka teidän pitäisi punnita ne syömiset niin tehkää se siksi että opitte kontrolloimaan annoskokoja ja opettelette sitä terveellistä elämää, ei siksi että se laihduttaa.

Ehkä hieman eksyin aiheesta, ehkä en, mutta toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti sillä tämä on hyvä ja tärkeä aihe ihan kaikille! Tämä(kin) blogipostaus on kirjoitettu raakasuklaata imeskellen, sillä enhän mä laihduta! Loppujen lopuksi, laihduttaminen on niin perseestä!!!