Tilaajan iloja!

Mä sitten niin rakastan rakastan rakastan lehtiä!! Melkeinpä kaikenlaisia lehtiä. Mutta eniten tulee varmaankin luettua erinäisiä treenilehtiä, mm. Fit, Me Naiset Sport, KuntoPlus, Bodytreeni, Fit Laihdu, KG....ja yks aika lemppari on Kauneus ja Terveys.

Uusin Bodytreeni...ihan uusi tuttavuus mulle.

 

Mä en juurikaan pidä lehtimyyjistä, mutta duuninsa kullakin. Enkä kyllä ikinä osta niiltä mitään...en osaa sanoa miksi, en vaan tykkää kun ne luettelee kaiken yhteen pötköön ja vaikka ties mitä luvataan ilmaiseksi ja sit kuitenkin joudut maksaan vaikka ja mistä. Mutta netissä kyllä seikkailen jos sattuu joku hyvänkuuloinen tarjous. Tai just viime kirjamessuilta tuli tilattua juurikin Me Naiset Sport sekä Ruoka ja Viini -lehdet.

 

Mutta melkeinpä niihin tarjouksiin tarttuu nimenomaan niiden tilaajalahjojen takia :) I know, olen materialisti, myönnän. Mutta ei niitä aina vaan pysty vastustamaan. Enkä pystynyt tälläkään kertaa, hehe...

 

Menin sitten tilaamaan Kunto Plussan ihan vaan sen takia että saisin Kari Traan urheilutopin ja -caprit. Ja tänään ne sitten tuli!! Jee jee!

 

Oikeen malliposeeraus :D

Tukka hyvin kaikki hyvin...vai miten se menikään. En kyllä sitte osaa kattoa tohon kameraan yhtään!

Ja pakollinen Belfie.

 

Molemmissa on noita kivoja perhosia ja toppi on oikeesti paljon kirkkaampi pinkki kuin kuvassa. Materiaali on sellasta ihanaa pehmeetä ja joustavaa trikoota. Mä olin fiiliksissä että noita housuja vois käyttää salillakin kun ei näy läpi, mutta avokki käski vähän pyllistää ja heti osasi sanoa millaset alkkarit mulla oli. Eli ei salille. Mutta kivat kotikalsarit, niinkuin samainen avokki mun leggareita nimittää. Ihana mies <3

 

Mutta en voi kuin suositella Kari Traan tuoteita, kannattaa ainakin tilata lehti jos vaan saa näitä "ilmaiseksi" kyytipoikana :D

Älä laihduta!

Muutamasta blogista olen lukenut Syömishäiriöliiton blogihaasteesta, joka on saanut alkunsa kansainvälisestä Älä laihduta –päivästä jota vietetään tiistaina 6 toukokuuta. Muutamilla paikkakunnilla järjestetään tapahtumia tähän aiheeseen liittyen, joten kannattaa käydä katsomassa täältä josko ne osuisivat juuri sinun kaupunkiisi.

Aion nyt tarttua itsekin tähän aiheeseen, sillä se on aihe jonka ympärillä omat ajatukset pyörivät joka päivä, jokaisen treenin ja jokaisen suupalan yhteydessä. Laihduttaminen. Minä laihdutan. Minä yritän laihduttaa. Minä laihdutin, mutta lopetin kun ei siitä tullut mitään. En ole laihtunut vähään aikaan. Haluan laihtua. Aion laihtua! Minähän laihdutan ja näytän kaikille! Onko tuttuja hokemia, joita toistat itsellesi? Onko tuttuja ajatuksia joita toistat pään sisällä samalla kun katsot salin peilistä miten se haba pullistelee ja liikkuu kun teet hauiskääntöjä? Mietitkö näitä asioita kun katsot itseäsi peilistä aamulla ja yrität miettiä mitä laitat päällesi, mikä näyttäisi hyvältä tässä kropassa?

 

Minä mietin. Joka kerta. Tuntuu, että mun elämä pyörii tällä hetkellä pakkomielteisesti laihtumisen ja lihaksikkaamman vartalon ympärillä. Mä haluan paljon, mutta oiskohan mahdollista saavuttaa tavoitteita ilman laihduttamista? Pitäisikö luopua siitä ajatuksesta, että mun on PAKKO? Kuka mut pakottaa siihen? Minä itse vai mun puoliso/perhe/ystävät? Sosiaalinen media? Miksi meidän tulisi kaikkien olla laihoja/lihaksikkaita/pitkiä/brunetteja?

Jenni kertoo täällä mun mielestä erittäin hyvin siitä, miten meidän tulisi lopettaa oman kehon vihaaminen, haukkuminen ja vertaaminen muihin. Olen samaa mieltä, mutta silti syyllistyn siihen itsekin. Vertaan itseäni muihin ja mietin miten minäkin haluan kapeammat reidet ja pienemmän vatsan. Miten epäreilua!! No ei se kyllä ole jollei syö terveellisesti. Okei, sitten mä alan laihduttaa! Ja tästä taas jatkuu se ihana oravanpyörä....Itsensä vihaaminen à vertaaminen muihin à huono itsetunto à laihduttaminen à mässäily à itsensä vihaaminen.....jne jne.

 

On paljon helpompaa tehdä päätös siitä, miten alat kuunnella omaa kehoasi enemmän, syödä terveellisemmin, liikkua enemmän, olla lempeämpi itsellesi ja muuta ihanaa ja hyödyllistä, mutta miten vaikeaa onkaan pysyä tuossa päätöksessä!! Ihan helv...n!!!! Mä olen hyvä tekemään päätöksiä ja aloittamaan projekteja, mutta todella huono viemään ne loppuun. Ja tämä koskee siis sellaisia projekteja, jota liittyvät minuun itseeni ja omaan hyvinvointiin. Liian usein alan sitten vetämään ihan täysillä ja muuttamaan kaikkea kerralla, jolloin palan loppuun ja sairastun. Siinä sitten makoillaan pari viikkoa kotona, jonka jälkeen liikkumaan lähteminen on äärimmäisen vaikeaa ja se jäätelön pois jättäminen päivittäisestä ruokavaliosta vielä vaikeampaa. Tähän väliin huokaisen syvään.

Luin myös Monnan postausta samasta aiheesta ja mä koin sellaisen pienen valaistumisen. Siis olenhan mä lukenut monesta lehdestä, blogista ja kirjasta näistä aiheista ja tiedän sen kyllä itsekin että pitäisi vaan hyväksyä itsensä sellaisena kuin olen, mutta blaa blaa blaa...jälleen kerran helpommin sanottu kuin tehty. Mutta siis mun valaistuminen...että niin, MIKSI mun on niin sairaan vaikeeta hyväksyä itseni tällaisena kuin olen? MIKSI mä muistan että olen tyyliin ”koko ajan” ollut jonkinlaisella dieetillä/kuurilla tai ainakin vimmatusti taistellut kohti ”laihuutta ja parempaa elämää”. Ja siis yläasteajoista lähtien ajatukset on pyörineet painon ympärillä enemmän tai vähemmän. MIKSI näin on, vaikka mun elämä on kuitenkin ollut tunnerikasta ja hyvää, mulla on aina ollut ystäviä, kavereita, perhe on AINA ollut tukena, sosiaalinen elämä on ollut hyvää ja välillä sitä on jopa liiaksi, että pieni rentoutuminenkin voisi tehdä hyvää. Siis hitto MIKSI?!

 

Tähän on kaksi vastausta. Ensimmäinen on koulukiusaaminen. Lievä sellainen, mutta kuitenkin. Ala-asteella kävi yhtäkkiä niin, että mä en enää kelvannut (tai jotain) mun hyvälle ystävälle ja sen jälkeen alettiin haukkua ja nimitellä. Itselläni oli kuitenkin hyvä kaveri kenen kanssa hengailla, mutta eipä se ole sama kuin se bestis joka kääntää selkänsä. Noh, anyway. Alkoi lyhyt ajanjakso jolloin olin yksi luokan niinsanotuista hylkiöistä, vaikka itse olin aina kaikkien kaveri. Toki supinaa oli jonkinlaista, mutta en ikinä lähtenyt haukkumisiin ja kiusaamiseen mukaan. Ala-aste vaihtui yläasteeksi ja ajattelin että se on uusi alku. Mutta pienellä paikkakunnalla on pienet ympyrät ja toki harrastepiireissä sana kiersi ja haukkumanimet löysivät tiensä koulunpihalle jälleen. Tätä ei toki kauaa kestänyt sillä sain uudet ystävät ja kaveripiirin ja viimeistään poikaystävä sai aikaan muutoksen, jolloin en sitten ollutkaan enää niin...niin mitä? Lihava? Tyhmä? Ruma? En tiedä, mutta haukkumanimet loppuivat. Mutta tästä on jäänyt arvet ja ne on mulla ikuisesti. Olen jopa puhunut tästä parin ns. Kiusaajan kanssa ja he eivät edes tienneet kiusanneensa. ”Sehän oli vaan sellaista lasten suunsoittoa ja leikkiä!”. Niinpä, no ei ollut mulle. Ja vaikka ulkoapäin monesti vaikuttaa siltä että toisella on kaikki hyvin, ne asiat mitä kantaa sisällä on aikamoiset ja painavat. Hauskinta on se, että kun katson vanhoja valokuvia en edes näytä isommalta tai rumemmalta kuin muut tytöt, ihan tavalliselta lapselta ja nuorelta!!! Miten se omakuva voikaan vääristyä muiden takia. On vaikea uskoa peilikuvaa kun muut väittävät sinun olevan jotakin muuta kuin mitä itse näet peilistä. Ajan myötä alat uskoa niitä kiusaajia, etkä itseäsi.

 

Toinen asia on ne terveelliset elämäntavat. Niistä on vaikea pitää kiinni kun houkutuksia on paljon. Siis todella paljon. Olen niin perso makealle ja suolaiselle ja yksinkertaisesti rakastan ruokaa! En vain ole löytänyt elämässäni sitä hyvää tasapainoa terveellisen syömisen ja herkuttelun välillä. Minä soudan ja huopaan hienosti ja tottuneesti ääripäästä toiseen. Joko syön ja herkuttelen ihan huolella, tai sitten laihdutan ja punnitsen syömiset. Sitä luulisi että tässä iässä jo osaisi tehdä ne oikeat valinnat. Mutta niinhän se on että jos se olisi helppoa niin me kaikki tekisimme niin. Niinkuin moneen muuhunkin, terveellisiin elämäntapohin pitää opetella, jos ne eivät ole hallussa. Olen harrastanut koko ikäni vaikka ja mitä, mutta jossain kohtaa (syytän opiskeluaikaa ja jokaviikkoisia bileitä) olen hukannut pallon enkä vielä ole kunnolla saanut siitä otetta. Ja tuo valaistuminen nyt oli se, että minähän HALUAN sen pallon takaisin! En halua laihduttaa, vaan haluan elää terveellisesti ja olla esimerkkinä muille, miten voit saada sen kaiken pienellä tasapainottelulla. Liikuntaa, terveellistä ruokaa ja herkkuja. Kaikkia oikeassa suhteessa ilman dieettejä.

 

Joten lähtekää lenkille siksi että siitä tulee hyvä mieli, ei siksi että se polttaa paljon rasvaa ja laihduttaa. Käykää salilla siksi että keho pysyisi vahvana ja terveenä, ei siksi että sen takia saa täyteläisen takapuolen ja kapean vyötärön koska se laihduttaa. Syökää salaattia ja kunnon kotiruokaa siksi että se on hyvää, ei siksi että se laihduttaa. Ja vaikka teidän pitäisi punnita ne syömiset niin tehkää se siksi että opitte kontrolloimaan annoskokoja ja opettelette sitä terveellistä elämää, ei siksi että se laihduttaa.

Ehkä hieman eksyin aiheesta, ehkä en, mutta toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti sillä tämä on hyvä ja tärkeä aihe ihan kaikille! Tämä(kin) blogipostaus on kirjoitettu raakasuklaata imeskellen, sillä enhän mä laihduta! Loppujen lopuksi, laihduttaminen on niin perseestä!!!

Pääsiäisen viettoa

Niin vaan meni sekin pääsiäinen. Teki kyllä hyvää olla neljä päivää kotona, ilman aamuherätyksiä töihin. Mä nyt vaan olen tällä hetkellä niin täynnä omaa duunia ettei mitään rajaa. On tosi vaikeeta asennoitua töihin kun sitä vihaa. Tai en mä edes tiedä vihaanko...oon vaan todella todella todella kyllästynyt. Mutta yritän mä kyllä jonkun muutoksen eteen tehdä töitäkin ja suunnitelmia on tehty. Usko omaan itseen ja tekemisiin horjuu joka päivä, mutta eiköst ne asiat kesän aikana selkiä. Jotenkin. Toivottavasti.

 

Pääsiäinen siis meni chillatessa. Torstaina päästiin ajoissa töistä kotiin ja kaupassa pyörittiin noukkimassa neljän päivän sapuskat kotiin. Alkuillasta vedin circuitin Womensilla ja loppuilta menikin sohvalla leffoja katsoen (lue torkkuen, meni vähän leffat ohi...).

Perjantaina käytiin porukoiden luona syömässä ja pelailtiin siskojen kanssa lautapelejä ja nautittiin vaan perheen yhteisestä ajasta. Kerrankin. Ja pitkästä aikaa.

Äidin tekemiä sämpylöitä. The Devil-Bunnies

Disney-monopolia

 

Lauantaina nukuttiin pitkään eikä tehty mitään ihmeellistä. Tuli vähän lueskeltua ja siivoiltua, taisinpa jopa nukkua päikkärit. Päivällä avattiin grillikausi ja oikeen syötiin pihalla. Oli muuten hyvää J Iltasella poikettiin parin kaverin luona munarundilla. Eli siis vietiin suklaamunia pääsiäisen kunniaksi. Taidettiin jopa katsoa joku todella huono leffa illalla...

Huimat grilliherkut :)

Varhaisperunoita. Mä löysin sydämen ja esittelin sen avokille meidän rakkauden merkkinä. Avokki antoi rakkauden merkille uuden merkityksen...

 

Sunnuntai alkoi aamulenkillä kaverin kanssa Lähdepellon pururadalla. 6km kävelyä, hölkkää ja mäkivetoja. Habailtiin me ihan vähän myös pururadan varrella olevalla kuntopisteellä J Ihanan lämmintä ja aurinkoista. Tuli muuten nähtyä elämäni ensimmäinen ELÄVÄ käärme, noin niinku vapaana luonnossa. Ja voin sanoa että olisin voinut kyllä elää loppuelämäni ilman tuota näkyä. Hyi hitto miten mä inhoan kaikkia käärmeitä ja ötököitä ja hyönteisiä...siis mä INHOAN!

 

Mäkivetoja

Pururadan kuntosali

 

Aamulenkiltä pääsin aamiaispöydän kautta pesistreeneihin, avasimme ulkokauden ja saatiin niin niin nätti päivä ekoille ulkotreeneille. Arska paistoi ja jossa vaiheessa tuli housun lahkeet käärittyä polviin. D-vitamiinia tänne kiitos, sitä olikin jo kaivattu! Kotona valmistettiin edellispäivän jämistä pyttipannua. Varhaisperunoista J ihan toimiva setti. Illalla kävin ohjaamassa bodypumpin ja tarkoitus oli mennä saunaan, mutta kaveripariskunta pönkesi yllärikylään ja pikkusisko tuli yökylään samalla ovenavauksella. Tehtiin sitten lettuja illalla. Vinkkinä sanon että paistakaas letut kookosöljyssä, oijoi ku namia!

 

I <3 Polar

Uskomaton kulutus!!!

Nami-nami lettuja

mmmmmmmmm....

I <3 lätyt

 

Maanantaina menikin aamu nopeeta kun herättiin myöhään (ah autuutta). Pelailtiin vähän pleikkaa aamupalaa ennen ja jälkeen. En pelaa juuri koskaan kyseistä peliä, mutta silloin tällöin siitä oikein innostuu, etenkin niistä missä voi pelata kaksikin samaan aikaan. Aamupäivällä oli joogaa äitini ystävän luona, hän opiskelee joogaopettajaksi ja piti meille harjoitustunnin. Yllätyin miten paljon vaati hiljentyä ja keskittyä omaan kehoon ja hengitykseen. Jotkut liikkeet tuntui todella haastavilta, mä kun en ole sitä notkeinta sorttia. Tulipa muistutus venytellä vähän useammin. Okei, PALJON useammin. Ja välillä jopa nousi pieni kiukku että mähän väännän itseni tohon asentoon vaikka väkisin, vaikkei joogassa ole siitä kyse. Ja sitä loppurentoutusta mä rakastan aina. Ihana maata viltin alla lämpimässä pienen rehkimisen jälkeen. Loppupäivä meni kepeästi kotona puuhastellen sisustustikkaita ja lopuksi mentiin vielä kavereille grillaamaan.

 

Joogaa

Muija ite rakennushommissa

Poraaminen on kovaa hommaa...kandee keskittyy :)

Rakennus-siideri Happy Joe ja päivän mietelause.

 

 

Että kevyttä pääsiäistä. Mun piti ahtaa neljään päivään vähän enempi liikuntaa, mutta jotenkin se lipsui enemmänkin rentoutumisen puolelle. Mutta ei haittaa, mä ihan luulen että tein keholleni vaan palveluksen. Lepo ja uni ja rauhallisuus tuli tarpeeseen kun loppuviikko on taas ohjelmaa täynnä.

Sickie suckie....

Miten se onkin aina niin, että kun pääset treenaamisessa vauhtiin niin tuut kipeeksi, ja kaikki jämähtää!! Mulla oli hypersuperkiva treeniviikonloppu tiedossa uuden saliohjelman parissa, mutta eipäs siitä tullutkaan mitään. Perjantaina alkoi töissä tuntua oudolta ja tuli todella huono olo, sellainen inha oksettava fiilis. Tarkoitus oli mennä suoraan salille, mutta sen sijaan laahustin kotiin peiton alle.

 

Kuumehan siinä vielä nousi ja tiesin heti että koko viikonloppu on pilalla. Lauantaina koko kroppaa särki ja nukuin suurimman osan päivästä. Ja illalla en tietenkään saanut enää unta. Niin huono olo ettei tee mieli syödä mitään, joten olen elänyt Jaffalla ja mandariineilla. Ja suklaajäätelöllä, heh. Joo, tiedän, ei kuuluu "dieettiin", mutta kipeenä sitä on syötävä mitä menee alas.

 

 

 

Sunnuntaina oli päivällä ihan ok fiilis, mutta ilta menikin taas sohvalla maaten ja podeten huonoa oloa. Yö meni pyöriessäja osaltaan maaten kylppärin lattialla. Aamulla olin aivan rättipuhkipoikki-väsynyt ja oksetti edelleen joten soitin töihin että jään kotiin. Nyt olen maannut sohvalla ja lueskellut blogeja ja tuijottanut MTV:ltä My Super Sweet World Class -ohjelmaa. Siis hitto mitä daijuja on maailma pullollaan. ja suurin osa jenkeistä ;). Siis ohjelmassa eri-ikäiset nulikat järkkää omia synttäribileitään ja OMG miten jotkut voi ola pikkusieluisia ja itsekkäitä!!! Mutta silti niin viihdyttävää. Tää on vähän kuin katsois jotakin onnettomuutta, et halua katsoa mutta et voi kääntyä poiskaan.

 

Huomenna aion töihin vaikka mikä olisi, en jaksa istua yksin kotona. Ja suuremmalta osin haluan taas SALILLE!! uusi ohjelma olis voimassa nyt vielä kolme viikkoa ja se on nelijakoinen. Olen tehnyt vasta yhden päivän treenin :( Ihan möö! Ja syömisetkin menee ihan persiilleen kun ei ole normia arkea. Tosin en kyllä ole mitään syönyt kun ei maistu...mutta anyway. Kyllähän sitä kroppa polttoainetta kaipaa.

 

Aaaaaivan!! Ihanat ruikkusääret ;)

 

Avokki on sitä mieltä että olen polttanut itseni loppuun ja tämä on kroppani tapa ilmoittaa että pitäisi rauhoittaa tahtia. Mutta enpä tiedä...mullahan jäi puolet treeneistä tekemättä!!

 

No, ainakin on nyt levätty. Kunhan tää paha olo loppuis...

Joo ei kauheesti jaksa siivoo... :D

 

Niin, ja tiedättekö mikä ei ainakaan auta oksettavaan oloon?! Kun poljet aamusta pyörällä työterveyshoitajalle vesisateessa, ja venailet odotushuoneessa 20 minuuttia kun joku istuu kahvilla juoruamassa, VAIKKA on vastaanottoaika menossa! Siinä vaiheessa kun aloin maata niillä tuoleilla niin se respa lähti hakemaan sitä hoitajaa sieltä kahvihuoneesta. Kuulin vaan kun se sanoi että "se on ollut tuolla odottamassa jo todella kauan!" haha :) Niinpä.

Välineurheilija

Olen. Kyllä. Nyt ja aina. Se on vaan niin jännää omistaa kaikenlaisia vempaimia ja seurata milloin mitäkin sykettä ja rasvanpolttoa ja kehonkoostumusta ja kalorinkulutusta ja ja ja...

Tänään meni kyllä tilaukseen aivan loistava tuote. Nimittäin Versa Grippsit.

http://www.geevoima.fi/epages/GPL.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/16012009-123127/Products/VGPROBLK/SubProducts/VGPROBLK-0001

En pärjäisi salilla enää ilman. Mulla on ihan sellaiset tavis salihanskat Nikelta ja sitten menin ostamaan rannetuet sen jälkeen kun alkoi taas salitreenit rannemurtuman parannuttua. Mutta en tykännyt niistä yhtään joten niitä ei ole käytetty kertaakaan...ne ei vaan sovellu mun käyttöön vaikka miten vääntäisin ja kääntäisin.

 

Mutta joo, Versa Grippsit tulee takuuvarmaan käyttöön ja ne AIKUISTEN OIKEESTI auttaa nostamaan painavia pianoja enemmän ja paremmin. Itsellä ainakin käsien puristusvoima loppuu ennenkuin se voima lihaksesta mitä työstetään, ja etenkin jos se tanko on sellaista röpöpintaista niin ai himputti kun se sattuu ja kovaa!! Mä olen salikaverilta kokeillut näitä ja on aivan loistavat. Nyt mä en vaan tajua miten oon edes odottanut kolme viikkoa että oon saanut aikaiseksi tilata noi itselle. Mutta järkytyin mä kyllä hieman tosta hinnasta...siis jumankauta, 59,95€!!!! Vieläkin shokissa. Ja tietty sellaiset 7€ postituskulut siihen päälle. Ja mä kun luulin että salitreenaus on halpaa :D Meet vaan salille ja nostelet painoja, mutta ei...pitää olla tossua, trikoota, toppia, juomapulloa, hikipyyhettä ja nyt tollasia supervoimia antavia kumilärpäkkeitä. Hohhoh.

Plussana noissahan tulee tohon ranteeseen tuollainen paksumpi tuki myös, että vähän niinkuin kaks yhdellä iskulla.

Ne vanhat narut menee kyllä myyntiin. Jos joku täällä haluaa ne ni ilmotelkaa ennenku ne löytää tiensä kirpparille. Ihan uudet löytyy Täältä

Hyvä vaaka, parempi mieli

Tänään on ollut jee jee –aamu. Hyvä mieli ja parempi olo. Tästä voin kiittää kotivaakaa. Se nimittäin näytti maanantaiaamuna (mättöviikon jälkeen) huikeat 70kg. Ja tänään se oli painunut alaspäin 68,9 kiloon. Me so happy J Muutos on tietty pieni, ja joku tähän varmaan huutelee että ne on vaan nesteitä. Itse kieltäydyn ajattelemasta niin, sillä mä juon joka päivä tasaiseen tahtiin sen 3kg ja viikonloppuna en juurikaan juonut mitään alkoholipitoista skumpan ja kahden siiderin lisäksi. Mä haluan ajatella että se on sitä itteensä, eli läskiä, joten thats it.

 

Kiitosta kuuluu myös BootyCamp-ohjelmalle, jonka ruokavaliota mä toteutan suuntaa antavasti tällä hetkellä. Kaikkia niitä lisäravinteita, tai siis mitään niistä, en ole hankkinut, vaan käytän vanhoja pois ensin mitä kotona lojuu. Ja olen jättänyt hiilarit vähemmälle. Aamupalaksi syön välillä leipää maitorahkan sijaan, niinkuin tänä aamuna, en vaan osaa luopua siitä kokonaan.

 

Herkkuleivät murun tekemänä

Aamulla innostuin kovasti myös työpaikan kaapista löytyvistä teistä (jep, tuo on teen monikkomuoto, mä oikeen googlasin sen!). Vedin porkkana-kaura voikkujen kanssa OMG-teetä, toffeella maustettua mustaa teetä. Itse tykkään enempi kyllä vihreästä teestä, ei ole ihan niin voimakasta, mutta tää oli kyllä ihan hyvää, jopa maistui se toffee hiukan.

 

OMG, LOL, Daa, M8 jätskin makuista teetä, Reps...ihania nimiä!!! Ja makuja. Miltäköhän maistuu jäätelön makuinen tee?

 

Mä pidän töissä myös D-vitamiinia sekä magnesium-purutabletteja, jotta muistaisin ottaa ne joka aamu. Lääkäri suositteli kovien treenien vuoksi tuota magnesiumia kun kävin valittamassa kipeytyneitä sääriä. Joten se on nyt ainakin toistaiseksi listalla. Ja D-vitamiinia nyt ei varmaankaan voi saada tarpeeksi tähän aikaan vuodesta.

 

 

Mulla on myös naposteluhetkiä varten hätävara työpaikalla. CocoVi:n Trailmix. Se sisältää kaakaonibsejä, gojimarjoja, mulperia, mantelia sekä cashew-pähkinöitä. Vetäsen naamariin kourallisen sekoitusta päivässä, mikäli alkaa sellainen pikkunälkä vaivata ennen lounasta. Tykkään kyllä että on hyvää. Ostin kotiin pussillisen kaakaonibsejä, kun ajattelin että niitä on hyvä ripotella vaikka rahkan joukkoon tai vetää ihan sellaisenaan kun se herkkuhimo iskee. Petyin pahasti niiden kitkerän karvaaseen makuun...ei ollut ihan mitään niin makeaa helpotusta kuin suklaa. Mutta tuohon sekoitukseen ne sopii mainiosti.

 

Uusi Niken juomapullo ja trailmixiä

 

Sitten mun on myös pakko mainostaa tuota Nike:n juomapulloa. Aivan mahtava ostos Sportamoren nettikaupasta. Siinä kun on tuo nokkaosa mistä juodaan. Vähän aikaa meni ymmärtää että pulloa ei tosiaan tarvitse kallistaa vaan siellä menee tuo pilli, niin siitä vaan kun imaset niin johan vettä tulee J Näyttää, ja tuntuu alussa vähän hassulta, kuin aikuinen joisi tuttipullosta tai lasten nokkamukista, mutta siihen tottuu supernopeeta. Pysyy kiinni kassissa, ei vuoda vaikka olisi miten päin. Ja parasta on se, että tosta juo sen puoli litraa vettä ihan hujauksessa. Mä olen koko ajan täyttämässä tota. Ennen on aina tuntunut vedenjuonti vähän nihkeeltä, ei aina mene sitä kolmea litraa, mutta nyt on kyllä helpottunut sekin. Niin ja toi on myös sellanen PBA-vapaa, eli ei mistään myrkyistä tehty J
 

Tänään olis vuorossa salitreeniä ja pientä shoppailua. Mä aion hankkia sellasen Polarin aktiivisuusrannekkeen. Olen sitä pyöritellyt mielessä ja tajusin että mullahan on lahjakortti Intersportiin. Jotenka sellainen mulle kiitos! Salitreenit on myöskin BootyCampin-ohjelmilla, että täällä ollaan nyt rakentamassa sitä kuuluisaa JLo-bootyä :D Voin kirjoitella treeneistä enempi myöhemmin. Tämä saa nyt jäädä tällaiseksi ihanaksi sekamelska-postaukseksi.

Oikein kivaa ja treenirikasta keskiviikkoa kaikille!

Tunnustuksia...

Ei auta kun myöntää syyllisyytensä ehkäpä suurimpaan possuiluviikkoon sitten vähään aikaan. Iso huokaus tähän väliin. Mä en edes ymmärrä miten tää lähti ihan lapasesta koko homma...ja tuntuu ettei mistään saa otetta, kaikki järki ja itsekuri valuu jonnekin mustaan aukkoon ja se on sitte bye bye. Eihän tässä oo mitään järkee!!!

Mulla meni hermot sen Fitfarmin kanssa. Ei vaan jaksa, mikään ei maistu miltään eikä saanut itseään sellaseen ”hei nyt tsempataan ja tehdään tää shitti” –moodiin. Jotenka se loppui ja ajattelin et kyllähän mä itsekin pärjään. Tiedän mitä tulee syödä ja kuinka paljon ja miten usein. Helppoa kuin heinänteko.

En tietty laskenut tähän mukaan sitä, että olen ehkä isoin herkkuperse lähimain (kotona on Mr. Herkkuperse mutta sitä ei lasketa mukaan koska se voi syödä ihan mitä vaan kuinka paljon vaan eikä missään näy mitään. ÄRSYTTÄVÄÄ!!). Ja ei, en tarkoita että mulla olis herkku perse, vaan sitä, että mä syön kaikkea hyvää. Kaikki menee, mikään ei ole mulle pyhää. Ja viime viikolla juuri näin kävi. Maanantaista torstaihin söin nätisti ja kaikkea kohtuudella, aamupalaksi rahkaa ja marjoja, lounaaksi salaattia kanalla tai tonnikalalla ja illalla tummaa pastaa, jauhelihaa ja kasviksia. Normisettiä. Mutta perjantaina asiat levis.

 

Smurffivaahtiksia...nami

 

Olin pyytänyt perjantain vapaaksi kun lähdin siskon kanssa Helsinkiin Backstreet Boys:n keikalle (oli muuten todella hyvä keikka!!) ja siellä se sitten tapahtui...matkalla vedin bussissa tummaa suklaata 5 palaa, Helsingissä haettiin Arnoldsilta bagelit ja frozen yoghurtit. Keikan jälkeen oli taas nälkä ja poikettiin Burger Kingiin. Tuplajuustoateria meni tosta noin vaan, eikä muuten ollut edes hyvää burgeria, hyi hitto! Ja kuulemma kun jouduttiin odottamaan safkaa niin kauan, omasta mielestämme ei edes jouduttu kunnolla odottamaan, niin meille tarjottiin ilmaiset jätskit. Mä olin jo skippaamassa omaani kunnes kuulin taikasanan: OREO-keksi. No niin. Huusin joo ilmaiselle jäätelölle niin lujaa, että se jätkäraukka oikeen pelästyi.

 

Dominoja...melkein sama kuin Oreo :)

 

Lauantaina söin ennätysmäärän hotellin aamupalalla. Sämpylää, karjalanpiirakkaa munavoilla, prinssinakkeja, croissantia, minipannukakkuja hillolla ja kermavaahdolla, jonkun viinerin...leivän päällä oli kyllä salaattia, tomaattia ja kurkkua. Kotimatkalle tsemppasin ja ostin miniporkkanoita ja omena-kaura-leipää ja protskupatukan. Kaikki meni kolmen tunnin ajon aikana. Kotona illalla tein jauhelihatomaattikastiketta ja tummaa pastaa. Mutta eihän toi riittänyt, siihen piti saada vielä pala jäätelöä. Nami nami röh röh. Perustelin sen sillä että oli lauantai ja olin istunut autossa melkein koko päivän, mähän selkeesti tarvitsin jotain hyvää.

Sunnuntaina söin leipää aamupalaksi, treenien jälkeen meni puolitoista kinkku-juustocroissantia Lidlin leipomosta ja yksi kauraleipä. Illalla kun kotiuduin pelistä niin MINÄ ehdotin että tilataanko pizzat, ei jaksa kokata mitään. Siis voi v....! ARGH!! No eipä tarvinnut paljoa ketään ylipuhua. Tilattiin siis pizzat. Molemmille omat. Söin yhtä palaa vaille koko pizzan. Yäk. Ja edellisviikon lauantaina tuli käytyä McDonaldsilla pumppikoulutuksen jälkeen...joten lisätkää se tähän ihanaan roskaruokasaldoon ja kauhistelkaa!!

Kotitekoisia suklaakeksejä

 

Viikon treenit ei päätä huimaa...ainakaan omasta mielestä. Maanantaina oli lepopäivä, selkä oli aivan jumissa edellisviikon treeneistä. Tiistaina vedin oman 45min pumppiohjauksen ja valmensin pesistreeneissä. Keskiviikkona meillä oli seuran valokuvaus joten siinä meni se ilta. Torstaina ohjasin 45min circuitin ja hypin puolet ajasta mukana ja sen jälkeen hallille valmentamaan pesistä. Perjantaina kävin aamulla salilla tekemässä pepputreenit ja lauantaina vaan söin. Sunnuntaina meillä oli ensin pesistreenit ja sitten illemmalla peli, jossa siis vain valmensin. Että eipä mun liikuntasuoritukset päätä huimaa.

Arvata voitte että nyt on hyvin turvonnut olo höystettynä sellaisella paksulla, kermaisella syyllisyydellä. Ripaus tumman suklaan kitkerää häpeää siihen päälle.

Nyt en voi sanoa muuta kuin että yritän parantaa tapani (jälleen kerran) ja ryhdistäytyä itseni kanssa. Eihän tästä näin mitään tule. Edelleen pitäisi pudottaa se 11kg. Siis sen kehonkoostumusmittauksen mukaan josta kerroin täällä.

Ketään muita kohtalontovereita?? Voitas yhdessä ottaa itseämme niskasta ja potkia vuorotellen persuksille?

Bodypump -ohjaajakoulutus part 2

Toivepostaus jatkuu...

 

Sunnuntaina meillä oli heti aamusta pari alkulämmittely-leikkiä/kilpailua, jotta saatiin veri kiertämään ja paikat lämpimiksi. Kunnon aamuherätys uuteen päivään. Leikkimielisen kilpailun ja nauramisen jälkeen aloitimme teoriaosuudella, kerrattiin edellisenä iltana luettua ja mitä opimme lauantaina. Kenneth myös painotti meille lisää tekniikkaa ja näytti upeita what to do and what not to do –esimerkkejä.

 

Sunnuntain isoin haaste oman ohjauksen ja loppuarvostelun lisäksi oli Bodypump Challenge!! Tämä oli pariharjoitus, jossa saatiin aina supersarja joitakin liikkeitä (esim maastavedot, kyykyt ja penkkipunnerrus)  tehtäväksi ja tietysti piti laittaa maksimipainot, about 50-70% siitä painosta mitä normaalisti tunnilla käytät. Toinen pareista suoritti ja toinen tsemppasi ja korjasi tekniikkaa ja sitten vaihdettiin. Kelloa vastaan mentiin. Tämä oli tosi kovaa settiä, mutta hienosti aukaisi silmiä sen suhteen millaisilla painoilla oikeasti kykenet tekemään tunnilla liikkeitä. Pumpin ohjaajan kun on tarkoitus olla esimerkillinen ja vahva, latoa painoa sinne äärirajoille ja haastaa asiakkaat tekemään samoin. Tätä challengea mentiin sellainen viisi-kuusi liikeparia läpi ja Kenneth tietysti pyöri meidän keskellä neuvoen ja tsempaten.



Kuva googlehausta

 

Lounaan jälkeen saimme vähän aikaa käydä läpi omaa ohjausta ja sitten tulikin jo aika suorittaa. Ja kyllä jännitti!! Mutta jotenkin suoriuduin siitäkin ja ihan hengissä ;) Hienointa oli se fiilis salissa kun muut oli aivan täysillä mukana ja buustasi eteenpäin, innoitti suorittamaan parhaansa mukaan. Kaikki me oltiin samassa jamassa, ei väliä oliko ohjauskokemusta vai ei ja kaikkia jännitti yhtälailla. Paljon sai tsemppiä, siitä iso kiitos kurssikavereille!

 

Loppuarviointi tulikin ihan liian pian. Tässä on kolme vaihtoehtoa: Pass, Pass to Shadow ja Fail. Hyväksytty suoritus oikeuttaa ohjaamaan vaikka heti samana päivänä bodypumppia lisensoidulla salilla. Fail tarkoittaa että et päässyt läpi ja joudut uusimaan koulutuksen. Tämä tulee todennäköisesti jos tekniikka ei ole kohdillaan, tai ohjaus on aivan hakoteillä. Les Millsillä ollaan aika tarkkoja siitä, mitä kaikkea pitää sanoa tunnin aikana ja miten suoritat liikkeet. Siis todella tarkkoja. Mutta myös hyvin tsemppaavia sekä iloisia. Varmasti kaikki saavat mitä parhaimmat eväät aloittaa ohjaus. Pass to Shadow tarkoittaa, että suorituksessa on hieman parannettavaa, ja saat aloittaa ohjauksen yhdessä jonkun jo lisenssin omaavan ohjaajan kanssa yhdessä. Ainakin neljä kertaa tulisi suorittaa parina jonkun toisen kanssa, jonka jälkeen voit ohjata yksin lisenssivideon kuvaamiseen saakka. Tämä ei ole ollenkaan huon vaihtoehto, ja itse ainakin halusin ohjata ensimmäisen kerran meidän salivastaavan kanssa. Ei ollut ihan niin hermona kun oli joku kokenut ohjaaja tukena.

Itse pääsin läpi ihan kunnialla, tekniikkani on kuulemma hyvä, selkäbiisissä tulisi muistaa pitää leuka alhaalla, muuten ei mitään moitittavaa. Ja äänenkäyttöä enemmän ja vahvemmin. Mutta se kuulemma tulee myös kokemuksen kautta, ja koulutuksessa meillä ei ollut mikkejä käytössä, joten se kuulemma paranee hyvinkin nopsaan.

Kuva googlehausta

 

Loppuun saimme jokainen tyhjän paperin, jota tuli pitää selässä ja muut kiersivät kirjoittamassa siihen jonkin positiivisen asian sinusta tai ohjaamisestasi. Se tuli olla lukematta aina kotiin asti, ennen nukkumaanmenoa. Tämä oli aika ihana tapa lopettaa kurssi, ja illalla oli ihan tippa linssissä kun luki lappua kotona. Ainut harmi, että viikonlopun aikana oli kovin vähän aikaa tutustua muihin kurssilaisiin, kun tauot olivat lyhyitä ja silloinkin opetteli omaa osuuttaan minkä kerkesi. Mutta Kenneth on onneksi perustanut meille Facebook-ryhmän, jotta voimme pitää yhteyttä ja vaihdella kuulumisia näin jälkikäteen J

 

Jos yhtään mietityttää pumpin ohjaaminen, en voi kuin suositella sitä. Se on samaan aikaan todella kivaa, jännittävää, jopa pelottavaa, vaativaa ja haastavaa, mutta aivan tasan tarkkaan tulet nauttimaan joka hetkestä. Mikäli ohjaaminen on yhtään sun juttusi. Mä itse olen ainakin löytänyt itselleni sen työn mistä tulee hyvä mieli ja minne menen aina suu hymyssä, vaikka päivä muuten olisi ollut raskas ja väsyttää. Mutta kun sinne salin eteen pääsee niin se energia on jotain ihan käsittämätöntä. Tai sitten tämä kaikki on vielä mulle niin uutta ja ihanaa :)

 

Koulutus imee kyllä mehut hyvin, mutta antaa myös niin paljon itsevarmuutta ja halua kokeilla ja kehittää omaa ohjaamista. Taukoja olisi saanut olla hieman enemmän jotta olisi paremmin voinut tutustua kurssikavereihin. Ja tietysti paikanpäällä olisi toivinut enempi aikaa harjoitella ohjausta, vaikka materiaalit sai kaksi viikkoa ennen koulutusta. Mutta ensimmäinen kerta opetella koreografiaa on kyllä aika vaikeaa, ainakin oli mulle. Jännityksen takia unohtelee osan mitä pitäisi sanoa tai näyttää tai ohjata...mutta tsemppi vaan päälle ja hymyä niin kaikesta selviää!

 

Toivottavasti tästä (näistä) postauksista on teille, ainakin jollekin, hyötyä ja innostaa menemään koulutukseen. Ja kyselkää jos jotakin jäi epäselväksi, vastaan mielelläni.

Bodypump -ohjaajakoulutus part 1

Toivepostauksena kerron teille käymästäni Les Mills Bodypump –ohjaajakoulutuksesta. Pakko hehkuttaa, että kyllä mä olen oman paikkani löytänyt, sillä pumpin ohjaaminen on ehkä parasta mitä tiedän. Ainakin tällä hetkellä!

Mulle kaikki alkoi siitä kun sain Lumo Womensin kuntosalilta töitä ryhmäliikunnanohjaajana. Ne lähettivät mut pumppikoulutukseen Helsinkiin, joka pidettiin 7.-8.12.2013. Ohjelma oli tuolloin 88 ja se onkin iskeytynyt muistiin jo aika hyvin :D

Kaksi viikkoa ennen koulutusta sain sähköpostilla koulutusmateriaalin, joka sisälsi kyseisen ohjelman musiikin, koreografian, videon sekä ohjeistus-oppaan. Niitä sitten pänttäsin kotona muistiin ja kävin muutamalla pumppitunnilla katselemassa miten muut ohjaajat tuntinsa vetävät. Paniikki oli kova, sillä tahto päästä kurssista läpi oli aikamoinen. Olin etsinyt netistä infoa koulutuksesta ja lukenut muiden blogeista millaista siellä olisi ja kaikki tämä nosti ainakin itsellä kurssin vaatimustasoa minua, uutta ohjaajaa kohtaan huimasti. Olin jo melkein vakuuttunut että koulutusviikonloppu olisi pahimmanluokan armeijan tasoa.

Tungin perjantaina itseni kaverille yöksi, sillä koulutus alkoi klo 9 aamulla, ja matkustaminen Raumalta Helsinkiin samana aamuna ei houkuttanut, saati että olisi pitänyt löytää tunnissa paikan päälle ja olla skarppina koko päivä. Ei tulisi mitään! Aamulla oli todella jännittynyt fiilis ja hiukan pelonsekaisin tuntein suunnistin Herttoniemen Ladylinelle. Hyvin löysin perille vaikka navi ohjeisti ihanalla kiertoreitillä metrolta salille, ja kun kysyin ohjetta muutamalta ohikulkijalta alkoi kylmä hiki nousta kun vastaus oli etteivät he tienneet koko salin olemassaolosta. Vähän aikaa nieleskelin paniikkia kunnes keräsin itseni ja päättäväisenä rymistelin pitkin Herttoniemeä matkalaukkua perässä raahaten. Olin mä varmaan aika näky kun juoksin matkiksen kanssa lumisateessa, kännykkä kädessä naama punaisena :D Loppu hyvin kaikki hyvin, mä löysin perille (enkä edes ollut viimeinen) ja ihan ajoissa.

 

Pirteenä heti aamusta

 

Meitä oli porukassa sellanen kakskymmentä naista, ja kouluttajaksi saatiin iki-ihana Kenneth Mose, tanskasta. Tällä kertaa koulutus oli siis englanniksi. Itselleni se ei tuottanut mitään ongelmia, mutta muutama nieleksi pari kertaa ja hermoili ettei osaa mitään englanniksi vetää. Onneksi siellä pyöri myös yksi suomalainen kouluttaja, joka auttoi sitten arvioinneissa ensimmäisen päivän aikana. Meitä oli aika sekalainen porukka, osalla oli jo ohjaajakokemusta muutamalta vuodelta, osa oli Les Millsin ohjaaja jossakin muussa lajissa ja löytyi meitä tuoreita "ei koskaan ennen" –ohjaajanalkuja myös muutama. Tässä vaiheessa itse huokaisin helpotuksesta etten ollut ainut kuka ei koskaan ollut ohjannut yhtäkään tuntia.

 

Koulutus alkoi pienellä esittelykierroksella, ja sen jälkeen tietysti Kenneth veti meille bodypump-tunnin. Meille painotettiin että ottakaa tarpeeksi painoja ja myös niitä ISOJA kiekkoja. Meitä tultaisiin arvioimaan myös sen suhteen miten paljon tangoissa on tavaraa päissä. Iiiks...eipä auttanut kuin hamstrata vitosen kiekkoja ja kyllä ne hyllyt tyhjiksi tulikin! Tunti oli ihan kivaa mennä läpi englanniksi ohjattuna, hiukan erilaista mihin oli tottunut mutta hyvinkin selkeästi ymmärsi mitä pitää tehdä. Vaikka tietysti kaikki se materiaali mitä meille oli jo tullut, oli myöskin englanniksi.

 

Lisää painoja...

 

Tämän jälkeen saatiin lisää materiaalia ja käytiin läpi pumpin teoriaa ja tekniikkaa. Teoriaosuudella puhuttiin musiikin tärkeydestä, miten se fiilis tulee sieltä ja miten ohjaajana ylläpidetään sitä fiilistä. Puhuimme oikeanlaisesta ohjauksesta ja miten tärkeää on MITÄ tulee sanottua ja miten erilaisesti voimme asiat ymmärtää. Kenneth kertoi hyviä esimerkkejä, ja tietysti me osallistuimme koko koulutuksen ajan omilla kokemuksilla ja mielipiteillä. Välissä tehtiin ihan irrallisia ryhmä ja pari-harjoitteita jotta saatiin päät taas käyntiin ja kroppaa hereille. Tekniikkaosuudessa Kenneth aina sanoi mitä liikettä tehdään ja se kierteli katsomassa ja korjaamassa mitä milloinkin. Mulle se ei tullut kertaakaan. Aloin jo epäillä että mitä hittoa, eikö se vaan näe mua, mutta ehkä pitää vaan ajatella että tekniikka oli siis loistavaa ;)

Meillä oli todella lyhyet tauot, koska nykyään tuo koulutus on vain kaksipäiväinen (ennen siis ollut kolme). Taukojen aikana mussutin eväitä ja harjottelin mulle määrättyä kipaletta, niinkuin kaikki muutkin. Nämä omat ohajukset siis määrättiin heti alkuun ja ihan mentiin nimijärjestyksessä ilmoittautumislomakkeen mukaan. Mulle osui ekalle päivälle rinta- ja tokalle selkäbiisi. Just ne mitä en olisi halunnut. Näissä koulutuksissa alkulämppää, vatsaa eikä venyttelyä määrätä kelleen.

Sitten loppupäivästä me ohjattiin muille se oma biisi ja saatiin palautteet niistä. Tärkeää oli myös se, miten hyvin otit huomioon saamasi palautteet ja olitko seuraavalle päivälle korjannut asiat. Vähään aikaan en ole hermoillut mitään niin paljoa (ellei lisenssivideon kuvausta lasketa) kuin sitä ensimmäistä ohjausta muille. Ja vielä englanniksi! Pakkohan ei ollut vetää omaa osuutta englanniksi, mutta paremmin se pystyttiin arvostelemaan jos niin teit. Ja mähän tein J Kuulemma meni hyvin, vaikka pieni kämmi siihen sattui, Kenneth tokaisi vaan että selkeästi osaat koreografian koska itse tiedät että virhe tuli. Eikä virheellä niin väliä ellei niitä tule koko aikaa, kunhan pystyt sujuvasti jatkamaan ohjausta. Ja äänenkäyttöön tuli kiinnittää huomiota, kun musiikki nousee niin ääni nousee. Tekniikka meni hyvin.

 

Kuva googlehausta

 

Koulutus loppui lauantaina kuudelta ja loppuillaksi saatiin hotellille kotitehtäviä. Piti lukea pari kappaletta teoriakirjasesta mikä saatiin, ja täyttää sieltä muutama tehtävä liittyen tunnin suunnitteluun ja koreografian opetteluun. Ja tietysti piti harjoitella seuraavan päivän ohjausta. Hotellihuoneessa tuli sitten vedettyä pumppia seinille ja erityisesti yritin harjoitella sitä ohjausta, mitä sanon, missä kohtaa ja miten sanon. Meidän piti myös kirjoittaa ns. käsikirjoitus sen oman kappaleen ohjausta varten. Tosin itse ohjaustilanteessa ei todellakaan tule sanottua mitään mitä olet ylös kirjoittanut, mutta auttaa se siihen että ne asiat jäävät muistiin ja tunnet olevasi valmistautunut. Puolenyön aikaan kaivauduin peiton alle, sillä sunnuntaina koulutus jatkui heti kahdeksalta aamulla.