Voihan Fitfarm

Fitfarmin kolmas päivä.

Olihan tää aika pitkälti tiedossa jo viime syksyn jälkeen millasta tulee olemaan...noin niinkuin ruokavalion suhteen. Mutta silti. On tää rankkaa.

Mun lempparikeksit <3

 

Meillä töissä kun on aika paljon kaikkea hyvällistä tarjolla, tekee pahaa kieltäytyä. Samaan hengenvetoon voin ihan hyvin tunnustaa olevani aika makuri. En sentään ihan niin iso herkkuperse kuin avokki, mutta aika liki. Kaikki missä on jäätelöä menee ihan leikiten alas, melkein kaikki suklaiset ihanuudet maistuu taivaallisen hyvältä. Sipsit jätän aika hyvin rauhaan, paitsi jos menen ottamaan edes sen yhden niin sitten käy kyllä käsi siellä kipossa aika ahkeraan...etenkin jos on dippiä tarjolla. Siis mähän syön sen dipin sipseillä, en toistepäin! Irtokarkit...no joo, ne on hyviä, mutta en oikeastaan ikinä osta niitä itse. Ennemmin sen jäätelön tai jonkun suklaapatukan. Suurin osa makeista leivonnaisista menee alas, samoin kuin suolaiset.

omnomnomnom....

 

En tiedä mikä se iso pointti tuossa listassa on...ehkä se, että kuinka paljon on kaikkea ihanaa herkkua, ja etenkin kun on kuukauden putkeen vetänyt ihan mitä sattuu, niin on aika vaikeaa nyt mennä tällä totaalikieltäytyjä-linjalla. ARGH!!! Tälläkin hetkellä mä vaan haluan palan suklaata.

 

Suklaapäällysteisiä banaaneja :)

Miksi hemmetissä kaikki niin hyvä on niin päättäväistä sen suhteen, että sen on pakko jäädä joko lantiolle, reisiin tai leuan alle muhimaan pitkäksi aikaa?! En tajua. Kun ne kerran on keksitty, niin eikö niitä vois syödä hyvällä omallatunnolla ja silti näyttää terveelliseltä ja olla hyvä olo sisäisesti. Tai täsmennettynä ainakin päänsisäisesti, ettei tekisi mieli parkua aina kun katsoo peiliin tai aloittaa ihana  huutokonsertin joka aamu kun kaapista ei vaan löydy mitään sopivaa päällepuettavaa.

 

Itsellä on ainakin juuri tuo kohtuus, mikä tuntuu niin kovin vaikealta oppia, vaikka vuosia tässä on tahkottu mikä on terveellistä ja mitä pitäisi tehdä. Kyllähän mä sen tiedän, että pitää vaan kuluttaa enemmän kuin mitä vetää napaansa. Kuulostaa niin kauhean yksinkertaiselta, mutta on todella vaikeaa. Tai sitten mun kroppani on vaan sellanen että se pitää rasvoistaan kynsin hampain kiinni eikä päästä irti enää ikinä.

Noh, kai se kohtuuskin sieltä tulee kun kerran pääsee siihen tavoitteeseen missä on hyvä olla, niin ei kai sitä sitten halua enää pilata ja palata entiseen. Eihän?

Tsemitsemii! Paavo Nurmen puolimaratonin jälkeen jaksoi kumma kyllä vielä hymyillä.

 

Kauheasti nyt vilisee Instassa ja Facessa ja muissa blogeissa ihanan näköisiä superterveellisiä herkkuja. Olen kerännyt niitä noin miljoona, mutta kokeillut vasta yhtä. Ja se oli hyvää. Mutta nyt en saa seuraavaan 67 päivään kokeilla niitäkään.

Täysjyväpaahtis maapähkinävoilla, banaanilla ja mansikoilla. Tosi namia!

Tuntuupa epäreilulta, enkä todellakaan olettanut tuntevani näin paljon ärsytystä jo heti alkumetreillä. Tällä kertaa kun on niin paljon helpompaa kun se avokki on myös ruokavaliolla, niin ei ole ketään kuka kantaisi kotiin kiellettyjä herkkuja ja mussuttais ties mitä pizzoja ja jätskiä mun vieressä. Molemmat kun vetää kasviksia, salaattia, maitorahkaa ja puhdasta proteiinia minkä kerkiää. Mutta eih, ärsyttää, kiukuttaa ja väsyttää. Ja kaiken ton päälle inhottaa olla niin negatiivinen. Siis olenhan mä positiivisella mielellä niin monesta asiasta mun elämässä tällä hetkellä, mutta aina kun pitäs syödä niin alkaa ottaa päähän.

Tosin mä olen kyllä sellanen että tulosten pitäisi tietty heti näkyä ja viikossa pitäis sulaa 10 kiloa läskiä pois. Joten ehkäpä tätä kohtuutta pitää opetella nyt ihan huolella. Mites se menikään...maltti on valttia? Enpä tiedä, mutta kokeillaan.

Odotukset on silti aika korkeella, ihan tän 10 viikon suhteen kuin arjen yleensäkin. Mun ohjaukset LumoWomensilla on alkaneet kivasti ja porukka tuntuu tykkäävän, ainakin olen saanut hyvää palautetta sekä bodypump- että Voi hyvin-circuit –tunneistakin. Ohjausten ansiosta ainakin pysyy aktiivisena, sillä se on duunia ja se on pakko hoitaa. Ja sinne on helppo mennä koska olen aivan fiiliksissä tästä työstä! Mä niin rakastan kuntosalia ja sitä ilmapiiriä. Joten revitäänpä sitä fiilistä sitten sieltä ja kohdellaan ruokaa sellaisena kuin se on – ravintona ja polttoaineena terveellisemmälle kropalle.

Ei ole kyllä Womensilta tää kuva, mutta treeniä on tehty kuitenkin.

Mites teillä? Onko jollain muulla kuntokuuri päällä? Ärsytystä vai sitä ihanaa alkuhuumaa?