Bodypump -ohjaajakoulutus part 2

Toivepostaus jatkuu...

 

Sunnuntaina meillä oli heti aamusta pari alkulämmittely-leikkiä/kilpailua, jotta saatiin veri kiertämään ja paikat lämpimiksi. Kunnon aamuherätys uuteen päivään. Leikkimielisen kilpailun ja nauramisen jälkeen aloitimme teoriaosuudella, kerrattiin edellisenä iltana luettua ja mitä opimme lauantaina. Kenneth myös painotti meille lisää tekniikkaa ja näytti upeita what to do and what not to do –esimerkkejä.

 

Sunnuntain isoin haaste oman ohjauksen ja loppuarvostelun lisäksi oli Bodypump Challenge!! Tämä oli pariharjoitus, jossa saatiin aina supersarja joitakin liikkeitä (esim maastavedot, kyykyt ja penkkipunnerrus)  tehtäväksi ja tietysti piti laittaa maksimipainot, about 50-70% siitä painosta mitä normaalisti tunnilla käytät. Toinen pareista suoritti ja toinen tsemppasi ja korjasi tekniikkaa ja sitten vaihdettiin. Kelloa vastaan mentiin. Tämä oli tosi kovaa settiä, mutta hienosti aukaisi silmiä sen suhteen millaisilla painoilla oikeasti kykenet tekemään tunnilla liikkeitä. Pumpin ohjaajan kun on tarkoitus olla esimerkillinen ja vahva, latoa painoa sinne äärirajoille ja haastaa asiakkaat tekemään samoin. Tätä challengea mentiin sellainen viisi-kuusi liikeparia läpi ja Kenneth tietysti pyöri meidän keskellä neuvoen ja tsempaten.



Kuva googlehausta

 

Lounaan jälkeen saimme vähän aikaa käydä läpi omaa ohjausta ja sitten tulikin jo aika suorittaa. Ja kyllä jännitti!! Mutta jotenkin suoriuduin siitäkin ja ihan hengissä ;) Hienointa oli se fiilis salissa kun muut oli aivan täysillä mukana ja buustasi eteenpäin, innoitti suorittamaan parhaansa mukaan. Kaikki me oltiin samassa jamassa, ei väliä oliko ohjauskokemusta vai ei ja kaikkia jännitti yhtälailla. Paljon sai tsemppiä, siitä iso kiitos kurssikavereille!

 

Loppuarviointi tulikin ihan liian pian. Tässä on kolme vaihtoehtoa: Pass, Pass to Shadow ja Fail. Hyväksytty suoritus oikeuttaa ohjaamaan vaikka heti samana päivänä bodypumppia lisensoidulla salilla. Fail tarkoittaa että et päässyt läpi ja joudut uusimaan koulutuksen. Tämä tulee todennäköisesti jos tekniikka ei ole kohdillaan, tai ohjaus on aivan hakoteillä. Les Millsillä ollaan aika tarkkoja siitä, mitä kaikkea pitää sanoa tunnin aikana ja miten suoritat liikkeet. Siis todella tarkkoja. Mutta myös hyvin tsemppaavia sekä iloisia. Varmasti kaikki saavat mitä parhaimmat eväät aloittaa ohjaus. Pass to Shadow tarkoittaa, että suorituksessa on hieman parannettavaa, ja saat aloittaa ohjauksen yhdessä jonkun jo lisenssin omaavan ohjaajan kanssa yhdessä. Ainakin neljä kertaa tulisi suorittaa parina jonkun toisen kanssa, jonka jälkeen voit ohjata yksin lisenssivideon kuvaamiseen saakka. Tämä ei ole ollenkaan huon vaihtoehto, ja itse ainakin halusin ohjata ensimmäisen kerran meidän salivastaavan kanssa. Ei ollut ihan niin hermona kun oli joku kokenut ohjaaja tukena.

Itse pääsin läpi ihan kunnialla, tekniikkani on kuulemma hyvä, selkäbiisissä tulisi muistaa pitää leuka alhaalla, muuten ei mitään moitittavaa. Ja äänenkäyttöä enemmän ja vahvemmin. Mutta se kuulemma tulee myös kokemuksen kautta, ja koulutuksessa meillä ei ollut mikkejä käytössä, joten se kuulemma paranee hyvinkin nopsaan.

Kuva googlehausta

 

Loppuun saimme jokainen tyhjän paperin, jota tuli pitää selässä ja muut kiersivät kirjoittamassa siihen jonkin positiivisen asian sinusta tai ohjaamisestasi. Se tuli olla lukematta aina kotiin asti, ennen nukkumaanmenoa. Tämä oli aika ihana tapa lopettaa kurssi, ja illalla oli ihan tippa linssissä kun luki lappua kotona. Ainut harmi, että viikonlopun aikana oli kovin vähän aikaa tutustua muihin kurssilaisiin, kun tauot olivat lyhyitä ja silloinkin opetteli omaa osuuttaan minkä kerkesi. Mutta Kenneth on onneksi perustanut meille Facebook-ryhmän, jotta voimme pitää yhteyttä ja vaihdella kuulumisia näin jälkikäteen J

 

Jos yhtään mietityttää pumpin ohjaaminen, en voi kuin suositella sitä. Se on samaan aikaan todella kivaa, jännittävää, jopa pelottavaa, vaativaa ja haastavaa, mutta aivan tasan tarkkaan tulet nauttimaan joka hetkestä. Mikäli ohjaaminen on yhtään sun juttusi. Mä itse olen ainakin löytänyt itselleni sen työn mistä tulee hyvä mieli ja minne menen aina suu hymyssä, vaikka päivä muuten olisi ollut raskas ja väsyttää. Mutta kun sinne salin eteen pääsee niin se energia on jotain ihan käsittämätöntä. Tai sitten tämä kaikki on vielä mulle niin uutta ja ihanaa :)

 

Koulutus imee kyllä mehut hyvin, mutta antaa myös niin paljon itsevarmuutta ja halua kokeilla ja kehittää omaa ohjaamista. Taukoja olisi saanut olla hieman enemmän jotta olisi paremmin voinut tutustua kurssikavereihin. Ja tietysti paikanpäällä olisi toivinut enempi aikaa harjoitella ohjausta, vaikka materiaalit sai kaksi viikkoa ennen koulutusta. Mutta ensimmäinen kerta opetella koreografiaa on kyllä aika vaikeaa, ainakin oli mulle. Jännityksen takia unohtelee osan mitä pitäisi sanoa tai näyttää tai ohjata...mutta tsemppi vaan päälle ja hymyä niin kaikesta selviää!

 

Toivottavasti tästä (näistä) postauksista on teille, ainakin jollekin, hyötyä ja innostaa menemään koulutukseen. Ja kyselkää jos jotakin jäi epäselväksi, vastaan mielelläni.

Bodypump -ohjaajakoulutus part 1

Toivepostauksena kerron teille käymästäni Les Mills Bodypump –ohjaajakoulutuksesta. Pakko hehkuttaa, että kyllä mä olen oman paikkani löytänyt, sillä pumpin ohjaaminen on ehkä parasta mitä tiedän. Ainakin tällä hetkellä!

Mulle kaikki alkoi siitä kun sain Lumo Womensin kuntosalilta töitä ryhmäliikunnanohjaajana. Ne lähettivät mut pumppikoulutukseen Helsinkiin, joka pidettiin 7.-8.12.2013. Ohjelma oli tuolloin 88 ja se onkin iskeytynyt muistiin jo aika hyvin :D

Kaksi viikkoa ennen koulutusta sain sähköpostilla koulutusmateriaalin, joka sisälsi kyseisen ohjelman musiikin, koreografian, videon sekä ohjeistus-oppaan. Niitä sitten pänttäsin kotona muistiin ja kävin muutamalla pumppitunnilla katselemassa miten muut ohjaajat tuntinsa vetävät. Paniikki oli kova, sillä tahto päästä kurssista läpi oli aikamoinen. Olin etsinyt netistä infoa koulutuksesta ja lukenut muiden blogeista millaista siellä olisi ja kaikki tämä nosti ainakin itsellä kurssin vaatimustasoa minua, uutta ohjaajaa kohtaan huimasti. Olin jo melkein vakuuttunut että koulutusviikonloppu olisi pahimmanluokan armeijan tasoa.

Tungin perjantaina itseni kaverille yöksi, sillä koulutus alkoi klo 9 aamulla, ja matkustaminen Raumalta Helsinkiin samana aamuna ei houkuttanut, saati että olisi pitänyt löytää tunnissa paikan päälle ja olla skarppina koko päivä. Ei tulisi mitään! Aamulla oli todella jännittynyt fiilis ja hiukan pelonsekaisin tuntein suunnistin Herttoniemen Ladylinelle. Hyvin löysin perille vaikka navi ohjeisti ihanalla kiertoreitillä metrolta salille, ja kun kysyin ohjetta muutamalta ohikulkijalta alkoi kylmä hiki nousta kun vastaus oli etteivät he tienneet koko salin olemassaolosta. Vähän aikaa nieleskelin paniikkia kunnes keräsin itseni ja päättäväisenä rymistelin pitkin Herttoniemeä matkalaukkua perässä raahaten. Olin mä varmaan aika näky kun juoksin matkiksen kanssa lumisateessa, kännykkä kädessä naama punaisena :D Loppu hyvin kaikki hyvin, mä löysin perille (enkä edes ollut viimeinen) ja ihan ajoissa.

 

Pirteenä heti aamusta

 

Meitä oli porukassa sellanen kakskymmentä naista, ja kouluttajaksi saatiin iki-ihana Kenneth Mose, tanskasta. Tällä kertaa koulutus oli siis englanniksi. Itselleni se ei tuottanut mitään ongelmia, mutta muutama nieleksi pari kertaa ja hermoili ettei osaa mitään englanniksi vetää. Onneksi siellä pyöri myös yksi suomalainen kouluttaja, joka auttoi sitten arvioinneissa ensimmäisen päivän aikana. Meitä oli aika sekalainen porukka, osalla oli jo ohjaajakokemusta muutamalta vuodelta, osa oli Les Millsin ohjaaja jossakin muussa lajissa ja löytyi meitä tuoreita "ei koskaan ennen" –ohjaajanalkuja myös muutama. Tässä vaiheessa itse huokaisin helpotuksesta etten ollut ainut kuka ei koskaan ollut ohjannut yhtäkään tuntia.

 

Koulutus alkoi pienellä esittelykierroksella, ja sen jälkeen tietysti Kenneth veti meille bodypump-tunnin. Meille painotettiin että ottakaa tarpeeksi painoja ja myös niitä ISOJA kiekkoja. Meitä tultaisiin arvioimaan myös sen suhteen miten paljon tangoissa on tavaraa päissä. Iiiks...eipä auttanut kuin hamstrata vitosen kiekkoja ja kyllä ne hyllyt tyhjiksi tulikin! Tunti oli ihan kivaa mennä läpi englanniksi ohjattuna, hiukan erilaista mihin oli tottunut mutta hyvinkin selkeästi ymmärsi mitä pitää tehdä. Vaikka tietysti kaikki se materiaali mitä meille oli jo tullut, oli myöskin englanniksi.

 

Lisää painoja...

 

Tämän jälkeen saatiin lisää materiaalia ja käytiin läpi pumpin teoriaa ja tekniikkaa. Teoriaosuudella puhuttiin musiikin tärkeydestä, miten se fiilis tulee sieltä ja miten ohjaajana ylläpidetään sitä fiilistä. Puhuimme oikeanlaisesta ohjauksesta ja miten tärkeää on MITÄ tulee sanottua ja miten erilaisesti voimme asiat ymmärtää. Kenneth kertoi hyviä esimerkkejä, ja tietysti me osallistuimme koko koulutuksen ajan omilla kokemuksilla ja mielipiteillä. Välissä tehtiin ihan irrallisia ryhmä ja pari-harjoitteita jotta saatiin päät taas käyntiin ja kroppaa hereille. Tekniikkaosuudessa Kenneth aina sanoi mitä liikettä tehdään ja se kierteli katsomassa ja korjaamassa mitä milloinkin. Mulle se ei tullut kertaakaan. Aloin jo epäillä että mitä hittoa, eikö se vaan näe mua, mutta ehkä pitää vaan ajatella että tekniikka oli siis loistavaa ;)

Meillä oli todella lyhyet tauot, koska nykyään tuo koulutus on vain kaksipäiväinen (ennen siis ollut kolme). Taukojen aikana mussutin eväitä ja harjottelin mulle määrättyä kipaletta, niinkuin kaikki muutkin. Nämä omat ohajukset siis määrättiin heti alkuun ja ihan mentiin nimijärjestyksessä ilmoittautumislomakkeen mukaan. Mulle osui ekalle päivälle rinta- ja tokalle selkäbiisi. Just ne mitä en olisi halunnut. Näissä koulutuksissa alkulämppää, vatsaa eikä venyttelyä määrätä kelleen.

Sitten loppupäivästä me ohjattiin muille se oma biisi ja saatiin palautteet niistä. Tärkeää oli myös se, miten hyvin otit huomioon saamasi palautteet ja olitko seuraavalle päivälle korjannut asiat. Vähään aikaan en ole hermoillut mitään niin paljoa (ellei lisenssivideon kuvausta lasketa) kuin sitä ensimmäistä ohjausta muille. Ja vielä englanniksi! Pakkohan ei ollut vetää omaa osuutta englanniksi, mutta paremmin se pystyttiin arvostelemaan jos niin teit. Ja mähän tein J Kuulemma meni hyvin, vaikka pieni kämmi siihen sattui, Kenneth tokaisi vaan että selkeästi osaat koreografian koska itse tiedät että virhe tuli. Eikä virheellä niin väliä ellei niitä tule koko aikaa, kunhan pystyt sujuvasti jatkamaan ohjausta. Ja äänenkäyttöön tuli kiinnittää huomiota, kun musiikki nousee niin ääni nousee. Tekniikka meni hyvin.

 

Kuva googlehausta

 

Koulutus loppui lauantaina kuudelta ja loppuillaksi saatiin hotellille kotitehtäviä. Piti lukea pari kappaletta teoriakirjasesta mikä saatiin, ja täyttää sieltä muutama tehtävä liittyen tunnin suunnitteluun ja koreografian opetteluun. Ja tietysti piti harjoitella seuraavan päivän ohjausta. Hotellihuoneessa tuli sitten vedettyä pumppia seinille ja erityisesti yritin harjoitella sitä ohjausta, mitä sanon, missä kohtaa ja miten sanon. Meidän piti myös kirjoittaa ns. käsikirjoitus sen oman kappaleen ohjausta varten. Tosin itse ohjaustilanteessa ei todellakaan tule sanottua mitään mitä olet ylös kirjoittanut, mutta auttaa se siihen että ne asiat jäävät muistiin ja tunnet olevasi valmistautunut. Puolenyön aikaan kaivauduin peiton alle, sillä sunnuntaina koulutus jatkui heti kahdeksalta aamulla.

Mä en ikinä voita mitään!

En oikeesti. Aikuisten oikeesti. Mutta nyt on maailman tähdet ja muut taikavoimat aivan sekaisin, sillä olen saanut kolmannen arvontavoiton puolenvuoden sisään. Siis WTF?! :D Don't get me wrong, pidän tästä uudesta hyvästä onnesta, pidän oikein paljon. Mutta olen aivan ällistynyt, ihmeissäni, tohkeissani, ja yllättynyt, että miten tämä voi edes olla mahdollista!

 

 

Viime vuoden lopulla sain puhelinsoiton, että olen voittanut stailauksen I Love me-messuilla! Siis unbelavable! Kokemus oli todella hieno, ja sain tavata aivan mahtavan upeita ihmisiä. Ja tietysti monet naurut siskon kanssa, sekä pientä shoppailua. Se oli hyvä päivä.



Haha, mikä psykopaatti-ilme :D

 

Ja se vaan jatkuu... :D

 

Toinen arvontavoitto osui kohdalle kun kävin kaverin kanssa Turussa kirjamessuilla lokakuun lopulla. Olimme Suomalaisen kirjapaupan järjestämällä matkalla ja voitin heidän arvonnastaan kirjan! Loissstavaa. Kirja oli Chimamanda Ngozi Adichien kirjoittama Kotiinpalaajat. En ole kyllä saanut vielä tuota luettua, jospa sitten kesälomalla.

 

 

Ja kolmas voitto tuli facebookin kautta. MT Personal Training järjesti arvonnan ja siihen piti tietty nimi tunkea ja kuinkas ollakaan kun kaveri ilmoitti että hei sä oot taas voittanu jossain arvonnassa. JIHAAA!!! Ei oo totta!! Paketin sain jo viime viikolla kotiin, kiitokset vaan, mutta auki sain sen vasta eilen. Tai siis kuvattua sain eilen illalla.

 

Loistava voittopakettini!

 

Paketista löytyi raakasuklaan valmistuspaketti (on pitänyt ostaa tällainen muutenkin!), Puman urheilusukat, kookosöljyä ja kannykän kotelo lenkkejä varten. Kuinka hyvä fiilis näistä tulikaan :)

 

Nyt pitää vaan toivoa että mun hyvä onneni jatkuu myös tämän vuoden ja päässä mylläävät suunnitelmat saavat tulta alleen ja elämä rullaa eteenpäin toivomallani tavalla!

 

Onkos joku muu teistä tällainen tuuripossu vai syntynyt onnellisten tähtien alla?

She's alive!

Onhan se kivaa että tekemistä riittää, mutta siinä vaiheessa kun et enää tänään muista mitä teit eilen, niin saattaa olla että sitä tekemistä on hiukan liikaa. Mulla viime viikko meni ihan silmänräpäyksessä, enkä voi varmaksi vannoa mitä kaikkea tuli tehtyä. Paitsi treenattua!

Tein ihan hyvin ohjauksia viime viikolla, muutamia sijaistuksia ja omat ohjaukset. Salitreenit jäi vähemmälle, mutta bodypumppia sitäkin enemmän. Kuvasin oman lisenssivideoni perjantaina ja hitto että jännitti! Koko perjantain olin ihan hermoraunio ja jankkasin mielessäni koreografiaa ja mitä sanoa milloinkin. Ei tuntunut sitten yhtään luontevalta ohjata kameran edessä. Jännitin varmaan enemmän kuin mitä ihan ensimmäisellä ohjauskerralla :) Kuvauksen jälkeen oli vaan helpottunut olo, ja hiukan ihmettelin miksi edes olin jännittänyt koko juttua, onhan se itsellekin vaan hyväksi että näkee miten sitä itse tekee liikkeet. Mutta ei se vaan ole luonteva tilanne. Nyt se video pitäisi vaan analysoida ja lähettää eteenpäin. Kerran sen olen jo katsonut läpi, mutta en sen enempiä analysoinut itseäni, joten huomenna on se vielä edessä. Sitten tarvii enää jännittää mitä palautetta Les Millsiltä tulee.

 

Jännitystä ilmassa...valmistautumassa tuntiin...

 

Mun vihollinen, suuri vastustaja!

Tänään oli ensimmäinen bodypump-ohjaus kuvauksen jälkeen ja se oli ehkä paras tähänastisista ohjauksista ikinä :D En tiedä onkohan sitten kaikki paineet kadonnut sen kuvaamisen seurauksena vai mikä on, mutta fiilis oli aivan loistava ja ekaa kertaa tuntui että ohjaus meni sujuvasti ja vaivattomasti. Siis se puheohjaus. Oli vaan kiva, iisi olo ja hyvä mieli. Ihanat asiakkaat kun niistä (teistä) saa niin paljon energiaa ja iloa omaan ohjaamiseen. Iso kiitos kaikille ketkä olivat mun tunnilla tänään, mä tykkäsin ihan kympillä <3

Iso Arska rocks!

Aivan mahtava löytö netin uumenista :) Taisin löytää tämän jonkun blogin kautta mutta nyt en tietty just löydä sitä enään...

 

MUTTA! Katsokaa tää pätkä ja väittäkää päin naamaa ettei tule heti fiilis painua salille nostaan rautaa tai lähteä juoksemaan omaa ennätystä tai rikkomaan rajoja siinä mikä ikinä se sun laji onkaan!

 

Volat täysille ja KUUNTELE mitä Arskalla on asiaa. Muhun ainakin uppos.

 

Mites sulle?

 

Motivaattori-Arska <3

 

Kuva Googlehausta



Aina ei ole hyvä päivä

Että mua välillä kyllästyttää seurata jotakin tiettyä ruokavaliota ja punnita aineksia. Tuntuu että koko ajan saa seisoa hellan äärellä ja paistaa kanaa. Älkääkä vaan mainitko mulle mitään kaurapuurosta. Mä VIHAAN kaurapuuroa. Mä vihaan sitä JOKA IKINEN aamu. Se on hyvää vain sillon kun mun tekee sitä mieli. Muuten se on ihan pakkopullaa. Oih...pullaa...

Aamupalaa...liisteriä...

 

Välillä on taas ihanan helppo fiilis kun kauppalistan teko sujuu niin helposti, ei ole vaikeuksia miettiä että mitä söisi, ja kuitenkaan ei tarvitse syödä pakolla mitään mistä ei tykkäisi (tähän en laske mukaan palautusjuomia, latureita sun muita ällöjä treenijuomia, hyi!). Ja onhan tää tehty puolittain helpoksi kun teet niinkuin ohjeissa sanotaan ja venaat vaan niitä tuloksia.

 

Muilla on viinihyllyssä viinejä, meillä on munanvalkuaisia ja kaikenlaisia lisäravinteita.

 

Ja se venaaminenhan on ihan saatanasta! Mä haluan tuloksia heti-nyt-paikalla ja mielellään vielä isot tulokset. Mä en kestä kun mä en saa vieläkään hypättyä mun yksiin farkkuihin ihan tosta noin vaan, vaikka tää on jo kolmas viikko! Siis pitäishän sen jo näkyä! Hermot menee ja itkettää ja kaikkea hyvää tekis mieli. Tähän ei auta se että tuloksia ei näy eikä kuulu...

 

Päivällinen

 

Tosin niitä tuntuu. Mun etureidet tuntuu ihan kiinteiltä, kun jännitän niin ne on suorastaan kovat! Wau. Käsivarret ei ole pelkkää höttöä, vaan mulla alkaa pikkuhiljaa tuntumaan ojentajalihaksia. En olis ihan heti uskonut. Vähän vielä höllyy kun sheikkaa, mutta ei kauaa. Tästä syystä mä olen oppinut rakastamaan käsitreeniä salilla.

 

Iltapalaa

 

Puntaria sen sijaan olen oppinut vihaamaan. Ja potkimaan. Vaa’an lukemat ei muuten paljoa muutu. Lähtötilanteesta ollaan tultu alaspäin 2kg...siis oikeesti! Ja nyt se heiluu puolenkilon tarkkuudella ylös-alas-ylös. Ei kivaa. Mutta tänään olotilan pelasti ihanan Monnan kirjoitus facessa hänen yhdestä asiakkaasta ja taas palautettiin kirkuvanpunaisena mieleen se, että ei vaa’an lukemalla ole merkitystä vaan sen mittanauhan. Jep. Taidanpa kaivaa omani terkempaan syyniin...taisin sen kyllä edelliseltä kerralta paloitella kun alkoi harmittaa. Joten taidan ostaa uuden ja opetella kunnioittamaan sitä.

 

Lounas

 

Niin, ja voitin mä myös MT personal trainingin arvonnassa palkinnon :) WOHOOO!! Että kyllä se fiilis on enemmänkin hyvä kuin huono. Välillä vaan tuntuu niin raskaalta, mutta onneksi se tunne menee aika nopsaan ohi. Toisinaan.

 

Ketuttaako teitä muita välillä omat dieetit/ruokavaliot/yritykset pysyä ruodussa?

Ryhmäliikunnan ohjaajan peruskoulutus, osa 1

Mä en tiedä kuinka montaa kiinnostaa höpötykset mun alkaneesta ryhmäliikunnanohjaajan urasta, mutta kun joskus itse yritin etsiä infoa asiasta ja koulutuksista sun muista hyödyllisistä asioista, niin en niitä mistään löytänyt. Jotenka, siksi ajattelin laittaa oman pikku postauksen siunattuna tälle aiheelle.

Olin viime lauantaina Suomen Voimisteluliiton järjestämässä ryhmäliikunnan ohjaajan peruskoulutuksessa. Tämänkertainen koulutus järjestettiin Tampereella (ymmärtääkseni paikkakunta vaihtelee välillä). Koulutukseen kuuluu kaksi lähijaksoa, eli kaksi lauantaita sekä etätehtäviä jotka tulee tehdä koulutuspäivien välillä. Aikaa tähän on kaksi viikkoa.

Väsynyt matkaaja bussissa

Bussini suuntasi Raumalta aamulla klo 6.00 kohti Tamperetta, jossa koulutus alkoi klo 10. Kouluttajana meillä oli iki-ihana Teija Reini-Nieminen. Aivan loistavan upea nainen! En pysty kehumaan tarpeeksi. Riittävästi huumorintajua jotta koulutus pysyi mielenkiintoisena seurata, mutta tarpeeksi jämäkkä että varmasti tuli tehtyä annetut tehtävät kunnolla ja itse panosti läsnäoloon ihan kympillä.

Pientä fiksausta perillä...

Koulutus aloitettiin jumpalla. Ensin ajattelin että mihin hittoon olen tullut, kun alkoi vaikuttaa ihan liian old school-aerobickiltä mun makuuni. Mutta siinä kun kroppa alkoi lämmetä niin huomasin että mä hymyilen kun hullu koko ajan ja lihaskunto-osuuden aikana naurettiin naapurin kanssa kun hikipisarat valui naamalta ja lopussa jouduttiin vielä makaan siinä omassa lammikossa. Todella tehokasta, yksinkertaista, tarpeeksi haastavaa mutta hauskaa. Just sitä mitä mä tykkään että treenit on!

Ekalla osuudella koulutuksessa keskityttiin siihen miten tehdään tuntisuunnitelmaa, kausisuunnitelmaa ja mikä tekee hyvän ohjaajan. Käytiin myös läpi mistä eri osa-alueista treenitunnit koostuvat. Tauon jälkeen puhuttiin musiikista ja sen tauottamisesta. Tähän kuului parin tunnin edestä tehtäviä jotka tehtiin porukalla. Naurettiin itsemme kipeeksi kun harjoteltiin musiikin tauottamista, kaikki propsit ryhmäliikunnanohjaajille jotka suunnittelevat kaikki tuntinsa ihan itse. Se ei meinaan ole vaan sitä että ilmestytään paikalle ja käsketään porukkaa vääntymään ihmeellisiin suorituksiin. Ehei, paljon muuta!!

 

Koulutusmateriaalia. Mä rakastan kaikenlaisia lippulappusia :)

 Niinkuin kouluttaja sanoi, niin tämä koulutus keskittyi aika paljon itsetehtyihin koreografioihin, sillä Voimisteluliitto haluaa pitää koulutuksen tanssi-/voimistelupohjaisena, niinkuin heidän toimialaansa kuuluukin. Nämä saadut ohjeet eivät oikeen pidä kutiaan valmiilla konseptitunneilla, kuten esimerkiksi LesMillsin tunneilla. Vaikka mulla ei tällä hetkellä tällaisia tunteja olekaan mihin joudun itse keksimään koko tunnin edestä koreografiaa, en voi olla suosittelematta koulutusta kaikille ketkä ovat kiinnostuneet ryhmäliikunnanohjauksesta tai ovat juuri sen aloittaneet. Kyllä tosta sen verran saa lisäpotkua, ideoita ja itsevarmuutta omaan tekemiseen.

 

Pieni palkinto koulutuspäivästä...paljon pienempi kuin tuossa näyttää. Ja joo, tiedän että sorruin, mutta mitään en kadu!

Saatiin läjä etätehtäviä kahden viikon ajalle ja vaikka niitä on paljon, ne ei kuitenkaan ole mitään yyberpitkiä, vaan juuri sen verran että osoitat että olet ymmärtänyt ja lukenut asiasta. Että vaivaa täytyy nähdä kuitenkin, ei tätä ihan noin vaan läpäistä kuitenkaan.

Omia suunnitelmia...

 

Tällä hetkellä siis kirjottelen noita tehtäviä ja suunnittelen 7 minuutin mittaista opetustuntia muille ryhmäläisille J Tulipa meille yksi pieni ryhmätehtäväkin, joka sitten sovitaan sähköpostein esityskuntoon.

 

Meidän koulutusporukka on todella mukavaa, ja ihan fiiliksissä olen menossa Tampereelle uudelleen kahden viikon päästä, vaikka joudunkin heräämään jo viideltä aamulla. Mutta on tää niin mun alani, että teen sen enemmän kuin mielelläni. Kovasti jo mietinkin että minkäköhän koulutuksen sitä seuraavaksi suorittaisi ;)

Niin ja mun tunneille tosiaan pääsee tulemalla Rauman LumoWomensiin, sinne kaikki heti nyt!